United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa Helena huusi talon portilta: "Joudu, joudu Valpuri, hän on hullu, tuo vaimo!" Valpuri juoksi ylös taloon niin pian kuin kerkesi. Leski vaipui itkien tien viereen. "Oma lapseni luulee minua hulluksi! Oi katkerin kaikista huolistani!" Hetken hän istui tässä kuin turruksissa. Vihdoin hän nousi ylös ja astui raskailla askeleilla kotiinsa.
Vanha kreivi von Lengsfeld oli kuollut kohta puolisonsa hänelle pojan ja perillisen synnytettyä. Leski, joka oli puolisoansa perin innokkaasti rakastanut, oli poikineen paennut erään preussiläisen tilansa yksinäisyyteen, ja siellä muutamien vuosien kuluttua eronnut elämästä, jonka ihanin aika häneltä jo oli mennyt.
En tiedä mistä syystä, mutta Randulfin palaaminen oli kun olikin pettynyt toivo. Aina hän laski pistosanoja tuosta naimisesta; itse hän oli leski, lapset täysikasvuiset, vanhin poika oli kipparina ja asui kaupungissa. Toinen seikka harmitti myöskin Worsea, se nimittäin että Randulf puhui ehtimiseen, kuinka heidän tulisi käymään tänvuotisessa kalastuksessa.
Hänen oli mahdotonta saada Lauria vakuutetuksi! Hän väänteli käsiään tuskassa. »Mikä pelastukseksi, hyvä Jumala, mikä?» Koputettiin oveen. Esterin mieleen johtui nimismies, joka oli taas leski. Ja hän pukeutui täyteen loistoonsa lähteäkseen nimismiehen luo eilisen kohtauksen johdosta. Eemeli Rautiainen! Hän oli yksinkertaisessa sarkapuvussa, enemmän herran näköinen kuin koskaan ennen.
Kaikki olivat vaiti enemmän puhujan itsensä kuin hänen esittämiensä syiden vuoksi. Lainoppinut vain huomautti vielä: "Rusticiana, Boëthiuksen leski ja Symmachuksen tytär, tuo vaikutusvaltainen nainen on liitollemme suosiollinen. Pysyisikö hän suosiollisena, jos tämä mies otettaisiin liittoomme. Voiko hän antaa anteeksi ja unhottaa? Ei koskaan!" "Hän voi.
Nuo kolme henkilöä ratsastivat siis metsiä myöten ylös tuntureita kohden, Olli, Inka ja vanha Juhon leski, Ollin äiti, joka laihana ja hoikkana istui satulassaan yhtä lujasti kuin muutkin. Muutamia renkiä kuormia kantavine hevosineen, morsiuslahjoja kuljettaen, seurasi jäljessä.
"Niin minä suutuin, tulin palvelukseen kaupunkiin ja sillä tiellä olen, Joskus vaan olen käynyt Kirkkonummella." "Mummo on siis naimaton!" "Ei, leski minä olen. Täällä menin sitte naimisiin muutaman merijullikan kanssa; Pekka hänen nimensä oli, ja siihen määrään hävytön, että ensi reissulla häittemme jälkeen karkasi, minun suureksi harmikseni ja kummakseni.
Hänen suunsa oli kiinteä kuin kiveen lyöty, eikä vielä ollut kukaan nähnyt voudin hymyilevän. Hän oli harvapuheinen, mutta kovaääninen, ja minkä hän sanoi, se pysyi. Niels Pedersen oli leski. Ne, jotka muistivat hänen vaimoaan, sanoivat hänen olleen verrattoman kauniin, mutta tummanverisen, ja silmäin katse oli hänellä ollut ilkeä. Harvoin, jos koskaan, häntä kirkossa nähtiin.
Setä Juhon leski oli nyt jo sangen vanha ihminen ja hänkin kääntyi pian tautivuoteelle. Kauan eivät kestäneet hänen riutuneet voimansa taistella kuolon rautaisia kouria vastaan, ennenkuin hän heitti henkensä ja kallisti päänsä lepoon, mutta hänellä oli vääryyttä, kärsineenäkin oma leipänsä kuolemaansa asti. Näyttipä siltä kuin Jumala olisi sallinut hänen niin kauan elää kuin "aika näytti".
Mutta minä toivon Jumalaan, ettei vanhan sotamiehen tytär, sotamiehen, joka on taistellut neljässä sodassa, ja joka vielä tänäänkin olisi valmis ilolla antamaan henkensä isänmaansa puolesta, ja uljaan nuoren upseerin leski, upseerin, joka sotatanterella on saanut kunnialla kuolla, ettei hän, sanon minä, antaudu tuollaisiin kurjiin vehkeisiin.