Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
»Panisit Anna Kaisa lehmien veden kiehumaan!» lausui emäntä pitkän ajan kuluttua tyttärelleen. Ei kukaan näyttänyt kuuntelevan Antin puhetta, vaikka viimeinen tiedonanto jo alkoi vähän lepyttää väkeä. Antin tuli yhä vaikeampi olla. Taas hän yritti puhdistautua, sanoen: »Mutta tottapa sillä Vatasella olivat omat asiansa, kun se minut eksytti itsestään... Vasta eilen aamulla sain siitä kuulla...»
Tuo hullu talonpoika tuli vaatimaan korvausta, mutta meidän onnistui lepyttää hänet, niin että hän tyytyi nöyrään oikaisuun. Kerran olen keksinyt historiantakaisen veneen kivikaudelta, joka sittemmin havaittiin nykyaikaiseksi vesialtaaksi. Vähintäin kolme kertaa olen kirjoittanut nekroloogin Stanleysta, joka elää vieläkin.
Pikku pupu ymmärsi, että leikki oli kaukana ja että äiti tarkoitti totta sillä, mitä sanoi. Hän tuli hämilleen, silmän kalvo hämärtyi epämääräiseksi, ja hän laskeutui hiljaa etujaloilleen, niin että ristiturpa kosketti maata. Olisi tehnyt mieli hellytellen puukata äitiä kylkeen, lepyttää hänet kömpelöllä hyppäyksellä ja lyödä kaikki leikiksi.
"Niinhän minä sanoin", virkkoi kuningas, "ja sydämestäni olen iloinen, kun näen sinunkin, Robin, suostuvan siihen, että me vielä kerran annamme sille onnettomalle nuorukais-paralle yrittämisen tilaisuutta. Hänellä ei ole enää äitiä, joka voisi lepyttää häneen suuttunutta isää. Se pitää muistaa, Robin."
Tahtoikohan hän antaa minun sydämeni vielä aavistaa elämän iloa ja sitäköhän varten minun annettiin teidän silmillänne katsella korkeinta, mitä elämässä on, sitä, joka lepyttää meidät vaikeuksille? Sitäköhän varten, vaiko vain minun raskaan kohtaloni tekemiseksi vielä raskaammaksi, niin että saisin kärsiä kaikkein raskainta?»
Minä tein tuon kaiken Mi todistaa nyt sieluani vastaan, Edwardin tähden; ja hän näin sen maksaa; Jumala, jos ei harras rukous sua Voi lepyttää, vaan kostaa tahdot työni, Vihasi käännä toki minuun yksin! Laps raukka säästä, oi, ja syytön vaimo! Jää, vartijani, luokseni, ma pyydän: On mieli raskas, nukkua ma soisin. BRAKENBURY. Jään kyllä; Luoja suokoon hyvää unta!
Rasmussenin rouvalle oli nimittäin anoppi niinkuin eräille metsäläiskansoille jumalat: hän oli kostonhimoinen ja julma haltiahenki, jota täytyi koettaa useasti uhreilla lepyttää. Ludvig läksi siksi liikkeelle ja saapui pian perille taloon.
Ei enään tehnyt mieli ollenkaan sanakiistaan ruveta. Ajatteli vaan, että ei sen köyhän saisi koskaan suuttua. Matti alkoi hyvitellä Tiinaa, koetti jos jollain tavalla lepyttää. Tiina ei ollut mikään peto. Antoi kun antoikin vihdoin perään ja lupasi yö sijan, ehdolla, että huomenna korjaisivat itsensä "parempiin paikkoihin." Helpoksi ei käynyt saada uutta kortteeria.
Herra johtaja on hyvä ja koettaa itse, sanoi hän. Minun vähäpätöinen kykyni näkyy olevan tuiki tarpeeton tässä. Sitä en sano, koetti johtaja häntä lepyttää. Mutta Nalle on jalokivi, todellinen jalokivi, tosin hijomaton vielä, mutta kuitenkin smaragdi, joka on kerran halki maailman säteilevä. Ei sovi lyödä rikki sellaista halkonuijalla... Sen kalloon ei saa oppia nuijallakaan, huokasi professori.
Mutta samassa liikkuu hänen aivoissaan kuitenkin ajatus: oikeinkohan se sittenkin tarkoittaa totta, eiköhän miestä saattaisi jotenkuten lepyttää, lauhduttaa? Ettei se vaatisi kontrahtia näin kivenkovaan. Esimerkiksi ... naurattamalla häntä hiukan ... se kun on niin lauhka mies.
Päivän Sana
Muut Etsivät