Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Sillä tiellä oli kaikkein joutavimpia mutkia ja mäkiä. Milloin se poikkesi suorasta suunnasta kätkeytyäkseen sakeaan lepikköön tai juomaan joesta, jonka tähden se joka kevät oli melkein mahdoton ajaa. Milloin se taas kiipesi jollekin etäiselle kukkulalle, ainoastaan saadakseen luoda katseen yli kaukaisten vuonojen ja laakson ja sitten täyttä vauhtia syöksyäkseen toiselle puolelle.
Kenpä virttä moittinevi, Laulua alentanevi, Sille tyttö syntyöhön Pätsirinnan valkoiseksi, Tervaskannon kaunoiseksi, Niin on laiska, kun emonsa, Alla aian maattavaksi, Lepikköön levättäväksi. Toisin ennen, toisin eilen.
Ylempänä katosivat koivut, ja tie toi tuuheaan lepikkoon. Karjan kellot kalkattivat lähempää ja kauempaa, ja niiden sekaan kilahti joskus vaskikello laitumella käyvän hevosen kaulasta. Kuului metsän sisästä, aivan läheltä tietä, tunkeilemista lehvien läpi, ja tuontuostakin ilmautui sieltä esiin mäkikyläin siistisarvinen lehmä, katsellen minua iloisesti hämmästyneenä.
Tai ajattelin: kaivan kuopan valmiiksi, ja ennenkuin ehtii hengähtämään sysään multaa päälle. Mutta en tarvinnut upottaa enkä kuoppaan syöstä. Sillä nähtyään onnettoman tilani ja etten pystynyt salaisuuttani ilmaisemaan, jumala sääli minua ja esti murhasta. Onnellisesti ihmisiltä salattuani mitä tuleman piti, synnytin kenenkään aavistamatta lepikkoon.
Ahmavaaran kylästä otamme oppaan saloiselle taipaleelle ja lähdemme metsäpolun vietäväksi. Se on suloinen kävellä taas pitkästä ajasta tuollainen karjan ura, joka omien mielijohteittensa mukaan milloin kaareutuu ahon rinteelle, milloin pistäytyy sakeaan lepikkoon, milloin heitäksen kivisen metsäpuron poikki. Yhtäkkiä tulee järvi eteen ja laineet loiskivat jyrkän kallion juuressa.
Sattui vielä, että oli vinha pohjoistuuli, niin että pihaltakin oli ruma katsella: se niitty, joka alkoi veräjästä ja loppui sankkaan lepikköön, näytti kylmältä, kaikki lehdet käänsivät tuulessa ikävästi nurjan, vaaleamman puolensa. Puutarha oli ihan uudestaan suunniteltu ja järjestetty; se ei huvittanut Johannesta.
Tämä jatkoi: Ja yhdenkin kerran kun minä ajoin sillä Iittiläisen tammalla, niin minä en pudonnut vaikka se nelisti lepikkoon ja joka paikkaan ja vielä hyppi aitojenkin yli kuin lintu! Hän otti tieltä litteän kiven, viskasi sen linkoamalla ja kehasi samalla Otolle: Sinäpä et uskaltaisi sillä tavalla ajaa selkähevosta! Otto oli taas alakynnessä.
Ehkä tietäisi erakko neuvoa, mistä hän sen jälleen löytäisi. Hän astui polkua myöten, joka johti lepikköön, missä suuret sananjalat kasvavat lähteiden reunoilla. Ei ollut siellä erakon asuntoa. Ei ollut se hymyilevän järven rannallakaan eikä aurinkoisella kukkulalla.
Se pysähtyy ja katsoo jälelleen. Kohta tulee toinen, täyttä juoksua, ja sen vieressä kellon kantimessa kiikkuen naisihminen. Jälestä tulevat vielä toiset kaksi lehmää, ja nyt ne kulettavat sitä kuin keskessään. Juha ei voi nähdä, kuka se on, kun ne katoavat hetkeksi lepikkoon, tulevat taas esiin ja taas katoavat. Nainen koettaa häädellä niitä, ne tavoittelevat häntä kuin nuollakseen.
Vanha härkä, joka syrjäsilmällä kuitenkin oli seurannut hänen liikkeitään, näki hänen mennä jurrittavan karjakujaa myöten ja katoavan lepikkoon ja ajatteli, että niinhän hänkin oli saanut tehdä nuorna miesnä ollessaan. Mullikka kulki hiljakseen jutuutellen aitovartta pitkin ja saapui kujan läpi pihaportille, johon pysähtyi. Portti oli uusi ja valkea, telkitty kuin uhalla hänen eteensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät