Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Se oli sama tyttö, jonka iloisen äänen oli kuultu niin moneen kertaan toistavan: »ihania leikkejä tulossa!» »Oi Diomedes!» hän huudahti, »Anna minulle suojaa! Katso», hän näytti rinnoillaan lepäävää lasta »katso tätä pienokaista! Se on minun se on häpeän lapsi! En ole sitä koskaan ennen omakseni tunnustanut. Mutta nyt muistan, että olen hänen äitinsä!
»Kyllä me nyt pääsemme», sanoo Keskitalo harvaan ja nyökäyttää päätään. »Siitä me saamme Uutelaa kiittää», lisää vanha emäntä pyyhkien kyyneleitä silmistään. Mutta Keskitalo nousee ja tulee kamarin ovelle. Hän katsoo kauan laudalla lepäävää Uutelaa nyökäyttää sitten päätään: »Kyllä sinä, Uutela, kaikki hyvin teit. Nyt minäkin vasta Jumalan tunnen ettei se ole raamatunlauseissa, vaan elämässä.»
Miljoonain ihmisten joukossa se etsii yhtä, jota ei löydä. Yht'äkkiä kohtaa palava suutelu hänen sylissä lepäävää kättänsä, tuttu ääni sanoo hänen nimensä, hän kavahtaa seisaalleen katsellen ympärillensä. Ei ketään ole näkyvissä.
Sitten hän pyyhkäisi mustat kiharat ohimoiltaan ja painoi kovaa, kylmää terästä molemmin käsin hehkuvaan otsaansa. Vähän ajan perästä hän laski sen takaisin vaipan viereen arasti katsellen ympärilleen. Sitten hän meni akkunan ääreen ja katseli yön helmoissa lepäävää kaupunkia ja hurmaavaa kuutamoa. Hänen huulensa liikkuivat.
Voimakas, nuorennäköinen vartalo tuntui minusta tutulta se oli Georg, joka oli antanut sänkynsä vieraalle. Olin jo aikeissa herättää häntä mutta hän makasi niin makeasti ja rauhallisesti, etten hennoinnut häiritä häntä. Minä menin takaisin kammariini ja nukuin kohta, mieluisesti muistellen hänen kaunista näköä ja solevaa, lepäävää vartaloaan. Minä katselin ympärilleni.
Kun hän vihdoinkin sai kyynelensä hiukan hillityksi, lausui hän sanan: 'Isä'. Tuon ainoan sanan hän lausui äänellä sellaisella, joka osoitti toivottoman lapsen katuvaa muserrettua sydäntä. "Kun ei mitään vastausta kuulunut vuoteelta, kohotti polvillansa oleva nainen päätänsä. Hänen otsansa kosketti Pietarin vielä kanteleella lepäävää, jää-kylmää kättä. Se tuntui kylmältä.
Kirkolta oli tullut, oli pyytänyt asuntoa joksikin aikaa Viertolan pirtissä, ja sinnehän tuo sitten oli jäänytkin poikineen huonemieheksi elämään, oli siellä jo vähilleen vuoden asuntoa pitänyt. Kesällä Marketta raateli kasakkana talon töissä, heinässä ja elonleikkuussa, talven kehräsi villalankaa kirkonkylän kauppiaalle ja keinutti kätkyessä lepäävää poikaansa.
Miekka vyöllä vanha kuningas nyt Astui Telmarin harjalle. Siihen istui vaiti ja katsoi maataan, Tuolla kesän rauhassa lepäävää. Päivä koitti maille lämpimille, Kultapinnalle järvien, Kumpuin välissä sinivirrat juoksi, Runsaat viljat lainehti pelloilla. Ihanaisna, juhlapuvussansa Valtakunta nyt Fjalarin Kiitollisen tyttären lailla katsoi Puoleen vanhan harmajan isänsä.
Laskeusin verkalleen alas kirjastomäeltä, sytytin paperossin ja katselin laidasta toiseen tuota allani lepäävää kaupunkivähäistä, joka hiljaisena ja rauhallisena näytti puolinukuksissaan kylpevän päiväpaisteessa mutaisen Fyris-joen molemmilla kupeilla.
Rupesi vähitellen Katrista tuntumaan, että hänen on tuomiolla vastattava Iidan sielusta, jos se hukkaan joutuu ja hukkaanhan se varmaan joutuu, sillä mitäpäs hyvää sitä maailman rantoja kierrellessään oppisi. Kyyneleet kohosivat silmiin ja yltyivät vähitellen niihkutukseksi. Teki mieli herättämään rauhallisesti lepäävää Kalleakin ja pyytää anteeksi, mutta ylpeys löi vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät