Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"No nyt on saatu kylläksi tästä leikistä!" sanoi Thore päättäväisesti, ja hän väisti kädellään pistoa, jota Olli rajussa vimmassa oli yrittänyt hänen kasvoihinsa. Mutta sen kautta puukko vielä suuremmalla voimalla tunki hänen käteensä ja jäi haavaan.
Hän malttoi mielensä, kuunteli ja sydämmensä palpatti, kuin haavan-lehti. "Niin anna selkään!" pilkkasi paltamolainen, ja nyhjäsi Ollia vieläkin paremmin tukasta. "No, en tätäkään kärsiä voi", sanoi Olli, kävi käsiksi pilkkaajaansa, ensin kylläkin pehmeästi, ikään kuin katuen yritystään, ja toivoen päästä koko leikistä, jota hän ei ennestään tuntenut. Mutta mikäs enään auttoi?
Oli heillä kuin liekkejä vaatteissansa, Kuin sirkkaset hyppeli Pekkalan kansa, Kivet, anturat vaan salamoi. Ja liepehet lensi ja liinaset leiskui Ja lettiä leijui ja helmoja heiskui, Peli vinkui ja vonkui ja soi. Pajupehkoissa, lehdoissa, leppien alla Kävi nyt puhe lemmekäs kuiskaamalla Ja hälveni pensaikkoon. Ja louhikko kangas se leikistä raikui, Ja soitimen naurusta metsiköt kaikui.
Teemu ei viimeistä kysymystä kelpoon kuullutkaan, Laasmannille hän vaan tiuskasi äreästi: älä tuiki mies, olenko minä sinun pilkkasi, hää? Et, et, vastasi Laasmanni, älä leikistä suutu. Ja jo loppui atria, ja loppuipa miesten sanasotakin, kun pirttiin astui isäntä. Hän oli vanhanpuoleinen mies, jonka päähän oli eksynyt joku ennen aikainen harmaa karva.
Ennenkuin Heta-muori kumminkaan ennätti vastata, pyörähdytti tuo huomaamatta luokse päässyt tyttönen muoria ja veitikkamaisesti nauraen kuiskasi hänelle korvaan: "pappilan muori käski paistiaan pyöräyttämään!" "Se Hanna se on aina semmoinen villikko, että siitä pitää vielä rovastille kieliä", sanoi Heta-muori, mutta oli nähtävästi mielissään leikistä.
Usein, kun olin väsynyt juoksusta ja leikistä, hiivin iltasin hänen syliinsä, jossa nojasin pääni hänen rintaansa vasten, ja silloin tuli Heintz luoksemme, tietysti sammunut piippu suussa, ja siitä neiti Streitkin virkeni. Hänen ohuet poskensa punoittivat ja vaaleat kähäränsä liehuivat levottomasti kasvojen ympärillä.
ILLI. Teitä kaikkia varoitan Leikistä luvattomasta, Ettei niinkuin Kullervolle Kova kohtalo tulisi. MUTRU. Ilvonko, emännän kanssa Liitossa, tytön turilas! Hän on Pohjolan perua. KITKA. Suohon se viholaiskukka, Hirttonuorien punoja, Hänet suohon laahatkaamme! Illi, täst' otakin kuokka! Minä kirvestä kohotan. Uhkaavasti. Koskekaahan, koiran pennut, Tyttöä, jos tohtinette! Tällä teistä teen tuhoa.
Tälle kalliolle molemmat perheet tavallisesti iltasin kokoutuivat nauttimaan raitista ilmaa ja iloitsemaan kukkien tuoksusta, lähteiden lorinasta ja valojen ja varjojen viime leikistä. Mitään suloisempaa tuskin voi kuvitella kuin ne nimitykset, joita he olivat antaneet useimmille tämän sokkelon viehättävistä paikoista.
Etkö muista, Helena, että sinä olitkin morsiameni jo ennenkuin kaupunkiin lähditkään? HELENA. Niin, miksikäs en sitä muistaisi. Aina kun talosilla olimme, olit sinä isäntänä ja minä emäntänä. NIILO. Helena, siitä leikistä täytyy meidän tehdä tosiasia. HELENA. Mitä joutavia hulluttelet? NIILO. Ei se ole joutavia eikä se ole hulluutta.
Heti oli tuulahdus sen luona ja löyhytti sen tikulta alas multaan. Mutta sillä välin oli jo tullut ilta ja tuulosemme oli leikistä ja työstä väsynyt ja komean, hopeakoristeisen, sinisen lepokammion hän itsellensä keksi ja kävi siihen nukkumaan, vielä naurahtaen onnistuneelle retkellensä. Mutta seuraava päivä oli niin kuuma ja niin tyyni, että kaikki tuulahdukset nukkuivat koko päivän.
Päivän Sana
Muut Etsivät