Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
RENNE. Nyt kuulet, Helmi ! HELMI. Junkkari, sinä! Mitä hiidessä? Johan te olette tullut alas uunilta? LEHTORI VIRTALA. Ahaa ROUVA TALLQVIST. Mitä? Mitä? Oletteko kujeillut kanssamme? NEITI T
HELMI. Jos lienee ollut niin, jos lienee ollut rotta. LEHTORI VIRTALA. Aivan niin! Rotta se oli! Selvästi siinä ei ole epäilemistäkään. Rotta se oli. NEITI T
LEHTORI VIRTALA. Mutta kuinka tämä on ymmärrettävä? Kun ne ennen ovat vastanneet myöntävästi? ROUVA TALLQVIST. Mistä te sen tiedätte? LEHTORI VIRTALA. Neiti Törne itse sanoi. ROUVA TALLQVIST. Hm. Neiti Törne on kenties ymmärtänyt väärin. NEITI T
Oli etsivinään jotain nuttunsa taskusta ja seisoi puoleksi selin lehtoriin. Ellei hän nyt mitään sano, on hän varmaankin vihainen, arveli Selma tyhjää taskua kopeloidessaan. He sattuivat olemaan kahden eteisessä. Selma kuuli, kuinka lehtori pani kalosseja jalkaansa, pysähtyi sitten ja kääntyi häntä kohti. Mutta hän ei ollut tietääkseenkään, alkoi vain etsiä toista taskua.
*Lisäys.* Suurin näistä runoilijoista on Juhana Ludvig Runeberg (synt. Pietarsaaressa Helmik. 5 p. 1804, lukion lehtori Porvoossa,
Lehtori punastui ohimoilta. Rouvan nauru ei hänen mielestään ollut paikallaan, sillä olihan tässä intresantti psykologinen kysymys, jonka perille oli hauska päästä. Lehtori tapaili muotoa huomautukselleen, mutta jokaisessa sanassa tuntui hänestä olevan loukkaava kärki, ja hän pelkäsi äänensäkin sävyä. Sanoakseen mieltä pahoittamatta tuon yksinkertaisen lauseen, ettei tässä ollut mitään naurettavaa, ei hänellä ollut muuta keinoa kuin sanoa se vieraalla kielellä: »Ma chère, il n'y a pas tant
Annin silmissä välähti ja omituinen piirre ilmestyi suupieliin. Kuinkas te olette jääneet muista jäljelle? kysyi lehtori Hellman, vai nukuitteko niin pitkään, että myöhästyitte? Ei me toki nukuttu, hymyili Selma. Ja eräs tytöistä, Hilma Veijola, rohkaisi luontoaan, rykäisi hieman ja oli puhuvinaan muka ujostelematta, ehkei voinutkaan aivan tyyten ääntään hallita.
Lehtori naurahti ja, paneutuen pitkälleen lattialle tirkistääkseen Päivölään, sanoi: »Mikä se sitten Kirstillä on niin hauska?» »Sitäpä minä en tiedä ja haluaisin niin tietää.» Olisipa lehtori itsekin halunnut tietää, mistä tuo iloinen onnellisuus, joka loisti Kirstin koko olennossa siellä Päivölässä, jossa oli niin yksinäistä ja hiljaista, että mieltä ahdisti katsellessa.
Mutta lehtori Hellman katsoi häneen jäykästi. Te viivyitte yli ajan. Olitteko kipeänä? Ei, en minä ollut kipeänä. Muuten minä kun oli niin pitkä matka ja paha sää. Puhuin siitä jo vähän johtajattarelle ennen joulua. Oliko hän antanut teille luvan? Ei kun minä en silloin varmasti tietänyt pyytääkään. Siinä tapauksessa teillä ei ollut oikeutta jäädä myöhempään. Semmoinen epäjärjestys ei käy laatuun.
Mutta minkätähden ei lehtori Hellman kysynyt häneltä ainoatakaan kertaa uskontotunnilla ja minkätähden hän vältti katsomasta häneen päinkään? Oliko suuttunut jostain? Vaan mistä? Selma ei voinut ymmärtää syytä, hän tuli kuitenkin levottomaksi. Hän meni seuraavalla väliajalla eteiseen, jolloin lehtori menisi naistenpuolelta pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät