United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos tahdot koettaa syödä säännöllisesti sekä muuten elää järkevästi, niin saat nähdä, että pian tulet vahvaksi ja terveeksi, että teet työtä ilolla ja innolla sekä tunnet olevasi nuori ja reipas. Minä tunnen tuon tehtaan, jossa teet työtä. Mutta missä sinä asut?" "Minä asun leipuri Koskelinilla Nivalan Leenan kanssa." "Hyvä.
Hän ruotimummona hän, joka oli ollut koko Karjalan kaunein kukka, jota oli peninkulmien päästä riennetty katsomaan kuni mitä muuta ihmettä ikään ja jommoista kaunotarta ei kaupungissakaan kuulunut olevan yhtään; hän ruotimummona oi se oli perin surkeaa! Kummako siis, jos pari pikkuista kyynelpisaraa tunkeutuikin esiin Leenan vieläkin kauniista silmistä.
Mutta Matissa oli semmoinen koti-valtikan pitäjä, ja Leenan usein revitty tukka ja siniset posket näyttivät, että kotikuri se oli, joka pidätti valtikan Matin huostassa. Tähän kotikuriin tarvittiin voimia; sitä antamaan ei ollut kehnon miehen rupeeminen, sillä Leenan jäntevät hartiat, vahva vartalo ja kovat kädet osoittivat, että hänellä oli täyden miehen voimat.
Mikko waan naurahti, sanaakaan wirkkamatta. "Ja kuka Herran tähden siellä nawetassa sitten on?" kysyi Leena taas. "Siellä on Aina". "Aina?" "Niin". Leena ei tahtonut sen enempää nähdä eikä kuulla. Hän juoksahti heti kamariin ja kertoi Juholle kaikki, mitä oli nähnyt ja kuullut. "Enhän minä toki niin ollut waatinut", sanoi Juho. Hän puki kiireesti päällensä ja riensi Leenan kansa tupaan.
Tuohon eteen, minä taakse.» Laura istui eteen ja poika taakse. »Liinakkovarsa ja nappulirattahat, ja itte pidän suittista kiinni. Kun vertaistansa rakastaa, ei tarvitte olla fiini.» Tuskin muitten kuin Leenan huomio kiintyi sanoihin, joille Leena nauroi sydämestään. Lehtori ja rouva ihmettelivät itsekseen pojan äänen täyteläisyyttä ja kaunista sävyä.
Kun se helpotti, jatkoi Sikke puhetta: Pentti on pyydyksillä ja Risto on ollut monta päivää Pölkkypurolla Leenan hierottavana. Tänään hänen pitäisi tulla kotiin. Miten sinä, Sikke, tulet toimeen näin yksin koko pitkät päivät? Enhän minä ole yksin, kun Risto on kotona ja hovin Inkeri käy melkein joka päivä ja Pölkkypuron pikku Sannakin tulee, kun vaan pakkaselta tarkenee.
Kumpikin oli iloinen, semminkin Leena. Vaikka Leenan jalat olivat kuin kaksi lahonnutta pökkelöä, joita väliin piti kaksin käsin siirrellä ja nostella, niin olisi hän ollut valmis Lauran kanssa vaikka tanssimaan, jos tämä olisi saanut sellaisen päähänpiston.
No niin, siitä ei ollut paljon kerrottavaa. Hän oli tavannut Leenan sairaana eräässä Janakkalan torpassa, ja siellä hän vielä oli nuorimman tyttären kanssa. Muut lapset olivat ympäri maata leipäänsä etsimässä. Kun vaimo nyt oli parantumaisillaan, aikoi Löfving lähteä Turkuun, etsimään jotakin tointa, sillä näin hän ei voinut elää.
Lehtorin kivettyessä ja rouvan ja Leenan parahtaessa itkemään Laura meni pojan luo, kääri kätensä hänen kaulaansa ja sanoi: »Sinä olet minun veljeni ja sinusta tulee tohtori.» Poika Lauralle hymyili ja sanoi hiljaisella äänellä kuin puolittain kuiskaten: »Mutta minulla on kauhea nälkä. Annatko vielä yhden omenan?»
Seuraavana päivänä oli siellä nähty vieras vene ja kaksi vierasta miestä. Nämä miehet olivat Matin ja Leenan kanssa työskennelleet puoleen päivään asti tuossa luolassa. Kalut olivat muutetut toisesta paikasta toiseen.