Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Vaan elkää, hyvät imeiset, Tuota ouoksi otelko, Jos ma laulan laiha lapsi, Tytär tyhjä vierettelen; Lauloipa isoki ennen, Vieretteli veistoksilta, Lauloi armahin emoni, Värttinältä väännätteli, Lauloi sisko, lauloi veikko, Lauloi vielä veikon lapsi. Ei laulu kosista kiellä, Kun ei muut pahat tapani, Laiskuuteni, laihuuteni, Ja kaikki kataluuteni.
Yhätippä laulusuulla Kieles Luojaa kiittää. Armahasi hempeyskö Sulon sulle kantaa, Vai tuon lehdon viileyskö Ihastusta antaa? Miks' en saattais minäkin näin Laulaa linnun lailla; Vei tieni vaikka minnepäin, Mitä oonkaan vailla? Kai'u toki kanteleeni, Kai'u hartahasti Ihanuudest' isänmaani Kuolohoni asti! Lintunen. Lauloipa pieni lintunen Peitossa hongikon.
Myöhemmin vanhat ystävät kokoontuivat hänen ympärillensä, ja hän kertoi heille monta hauskaa juttua Rio de Janeirosta, lauloipa heille erään englantilaisen laulunkin espanjalaisella jälki-säikeellä, minkä oli oppinut eräältä kauniilta tytöltä, joka oli maannut riippu-matossa kahden palmupuun välissä.
Lauloipa mullekin laakson lintu Taivahan kaunihill' äänellänsä; Päiv' oli silloin lämmin ja leuto, Kukkaset suuteli toisiansa, Kukkaset suuteli, lehtoset lempi, Kuusia syleili hempeä henki, Minäkin lintua lempiä sain. Autuas aika ja kultanen kehto! Laakson lintua lempiä sain! Kukkaset lempivät, lempivät lehdot, Luonto kaikk' oli lempeä vain. Vaan ijäks taivas ei maillemme mahdu.
Mutta jos vielä minkä tekee? Ei ole minkään tekijätä. Mutta silmä on tuima... Mutta loihtu huono. Kaikki lauloi tietonsa yhteen läjään. Lauloiko? Ka, lauloipa tuo tai lateli. Vihoitteli ja uhkaili. Ei uhaten orava putoa, tuskitellen teiri puusta. Tietäisi kai nyt sitä vaaraa vasten varautua, jos viitsisi... Onko voutia näkynyt? Tuoll' oli jäällä äsken ja kuului jo kyselleen.
Lauloipa' mullekin laakson lintu Taivahan kaunihill' äänellänsä; Päiv' oli silloin lämmin ja leuto, Kukkaset suuteli toisiansa, Kukkaset suuteli, lehtoset lempi, Kuusia syleili hempeä henki, Minäkin lintua lempiä sain. Autuas aika ja kultainen kehto! Laakson lintua lempiä sain! Kukkaset lempivät, lempivät lehdot, Luonto kaikk' oli lempeä vain. Iäks taivas ei maillahan mahdu.
Eikös koivun vartalo niin mielellään kuvastunut sen hopeaheleihin vesiin? Ja eikös se rohjennut olla niiden rakkaiden sointeiden herttaisena kaikuna, jotka puun oksista siihen laskeutuivat? Mutta lauloipa lähdekin; viehättäviä, selkeitä ja sydämellisiä olivat sen laulelmat, ja niihin pulska puu nyökäytti päätänsä varsin leppeästi ja hymyellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät