United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oikein ilolla odotin iltaa, ja kuormanikin oli jonkun verran keveämpi. Illan tullen menin tuon äsken tapaamani vaimon antaman johdatuksen mukaan rukoushuoneesen. Jo minua ennen oli sinne kokoontunut vähäläntä joukko "uskovaisia", jotka sanan piirtäjää odottaissansa laulelivat hengellisiä lauluja. Se kohotti mieltäni taivasta kohden. Tunteeni liikkuivat kovasti.
Kuules se, Frits, että pidät suusi kiinni, ymmärrätkös!" Mutta heidän nyt ajaessaan läpi metsän laulelivat pikkulinnut puitten oksilta: "Kuules vaan! Kuules vaan! Ukko Witt ja ukko Swart ovat tulleet narratuksi. Ukko Swart ja ukko Witt. Varis sen kertoi. Tirlirlit! Tuossa istuu ukko Witt, se veijari, se veijari!" Käki kukkui: "Kukkuu! Narratuksi tulit! Kukkuu! kukkuu!"
Kaikki oli taas hyvin; kaikki suru unohdettu; mitä hän voi enempää toivoa? Silloin vei äiti hänet ulos vihannalle kunnaalle ja näytti hänelle auringon kirkastaman taivaan, sinisen meren, kukoistavan maan. Kaikki linnut laulelivat niinkuin ennenkin, kaikki tuoksui, kaikki loisti nuoruutta ja ihanuutta. Katso, sanoi äiti, kaikki tämä todistaa Jumalata! Kaikki ylistää luojaansa!
Päivä se paisti ja pienet kukat loisti; Kukatki ne ketosilla iloamme toisti. Linnut ne laulelivat metsien päällä; Meistä he lauloivat siellä ja täällä. Ei ole ajat enää, niinkun olit ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet. Entinen oma kulta ei enää hoia; Niin se mun heitti kun pienen linnun poian. Toivoni raukesi, meni juuri tyhjään, Ei ole mulla nyt ilopäivää yhtään.
Jokaisena kauniina päivänä olivat he liikkeellä, milloin järvellä, milloin metsissä, ja kun heinäntekoa aloitettiin, heiluivat he siellä haravoimassa ja laulelivat itselleen ja muille iloksi. Niin työväki kuin talonkin haltijat pitivät näistä iloisista heinämiehistä tuiki paljon. Auvinen itse piti keskellä kiirettäkin huolen tuoreesta kalasta vieraan varalta ja oli kaikin puolin ystävällinen.
Kuusikossa ilomielin Istuskelin illalla. Lintusetkin kaunokielin Laulelivat ilolla. Lapsi olin. Lapsen mieli, Ajatukset autuaat! Syömmessäni sykähteli Ihanaiset unelmat. Ajattelin itsekseni Maani kukka-tarhaksi, Sekä siinä sydämmeni Kasvavaksi kukaksi. Tuossa kukka kaunokainen, Tuuli sitä heijailee Hiljaisesti. Miettiväinen Sydämmeni sanelee: »Oi, jos oisit, sieluseni, Verrattava kukkaseen!
Kerran eräänä sunnuntaina lokakuun ja marraskuun rajalla joutui mies taasen hieman harhateille, liittyi iloiseen hummaukseen, Tammiston Kyöstin ja Karkkulan Aapelin pariin. Tammiston viileässä ullakkokammarissa he kallistelivat mustaa, kiiltävätä pulloa, haastelivat hartaasti, laulelivat ja halailivat armahimpina ystävinä.
Päivän ponnistusten perästä ja iltahyppyjen raukaisemana nukkuivat he heti sikeimpään uneen. Sunnuntai-aamu oli sanomattoman ihana ja herttainen. Lukemattomat linnut laulelivat Kotanurmen viereisessä lehdossa. Kuivettuneen koivun latvassa käki kukkui helkytteli kenties viimeisiä kertoja sinä kesänä. Leivosia liritteli joukottain ilmassa.
Tule, tule kertaki luokseni vielä. Muistatko muinen kun marjassa käytiin, Ahosilla istuttiin ja leikkiä lyötiin? Päivä se paisti ja pienet kukat loisti, Kukatki ne ketosilla iloamme toisti. Linnut ne laulelivat metsien päällä; Meistä he lauloivat siellä ja täällä. Ei ole ajat enää, niinkuin oli ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet.