Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Sentähden kokoontui sekä viikon varrella että varsinkin lauantaina joukottain vanhoja vaimoja ja miehiäkin apulaisen luo, mikä milläkin kysymyksillä. Paljon tietysti oli joukossa myöskin tyhjän huokailijoita. Kaikkien kysymyksissä oli jotakin yhteistä, mutta jokaisen hengessä oli myöskin joku erityisongelma, joka kaipasi erikoisselitystä, erikoisparanteita.
Lauantaina 21 p. heinäkuuta Nikolai II Pietarhovissa allekirjoitti käskykirjeen duuman hajoittamisesta. Seuraavana aamuna edustajat lukivat sen lehdistä, riensivät säikähtyneinä Taurian palatsiin ja tapasivat kaikki ovet suljettuina.
Mutta voi, kuinka hän oli ollut onneton lauantaina ja sunnuntaina! ... ja se kauhea aika rippikirkossa ... ja kun Olavi ei ollut vielä illallakaan kotona ... kuinka hän oli kärsinyt luullessaan, että kaikki ehkä oli jo lopussa! Teidän täytyy antaa minulle anteeksi kaikki kärsimykset, joita olen teille tuottanut ... teidän täytyy se ... minä en saa rauhaa, ennenkuin tiedän sen...
He tulivat lauantaina ja minä pyysin, etteivät he sunnuntaina taistelisi, ja siihen he suostuivat. Maanantaiaamuna he alkoivat taistelun päivän valetessa ja ampuivat kaikin voimin, polttivat kaupungin ja hajoittivat meidät. He tappoivat kuusikymmentä miestä minun väestäni, ja ottivat vangiksi lapsia, vaimoja ja miehiä.
Papit torailivat ja kiukkuilivat, pauhasivat ja uhkasivat. Koulussa olo muuttui aivan arkielämäksi, kun viimeinenkin vakavuus oli joutunut häviöön. Elsa tunsi pettyneensä. Lauantaina kuitenkin, kun kokoontuivat sitten kirkkoon ne, jotka olivat hyväksytyt ripille pääsemään, oli joukko talttunutta. Harva yrittikään kannustamaan vallatonta luontoaan eikä hän saanut kenenkään myötätuntoisuutta.
Mutta jos tulen päivällä noutamaan? Päivällä ei ole aikaa! Saisikos tulla Marin aittaan tupakalle? Jos isäntä näkee, niin on vihassa. Ei näe, kun hiljaa liikutaan. Siellä on sukulaistyttöjä toisessa aitassa, jotka kuulevat.... Eivätkö ne pian mene pois? Eivät ne mene, ennenkuin ensi lauantaina isännän kanssa kirkolle. Sitten tulen minä lauantai-iltana. Ei saa tulla sittenkään...
Kyllähän Katrin sisar Reetta mummoa autteli, varsinkin aina lauantaina kuin ennen Katri; mutta sittekin tuntui ihan toiselta. Reetta oli siivo tyttö, mutta luutamummo tiesi, ett'ei hän kävellyt ajatuksissansa, niinkuin Katri ennen oli hänen poikaansa ajatellut.
Sunnuntaina kävivät kaikki, sekä Luuta-Liisa että Kivelän asukkaat, kirkossa; mutta iltapäivällä astui Liisa juhlallisesti Kivelään, ja silloin olikin paras riemun aika, sillä mummo kertoi kaikki uutiset, mitä oli lauantaina kuullut Heinätorilla ja mitä tiesi likiseutujen herrastaloista. Kivelän ukko, Katrin isä, noista keskusteluista enimmin iloitsi.
He näkivät neljän pojan kaivavan kedolla; pojat kuitenkin pakenivat. He tapasivat yhdestä ainoasta puusta veistetyn kanootin, joka oli yhdeksänkymmenenviiden kyynärän pituinen ja johon mahtui istumaan sataviisikymmentä henkeä. LAUANTAINA JOULUKUUN 1. P
Puhui se siitä kautta rantain, että se näet on jo varustettu... Niin, niin. Tykkäätkö sinä siitä ollenkaan? Miks' ei, sanoi Viija ja nauroi niinkuin nauraa se, joka tuntee itsellään olevan hyvän puolen tehdä miten mieli pitää. Olithan sinä tässä muutamana lauantaina mennyt sen kärryissä kaupunkiin. Totta kai se jo puhui sinulle jotain.
Päivän Sana
Muut Etsivät