Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Sakeassa riippuu siellä lippuja ja viirejä, heilahdellen hiukan. Näen kallioluolia, viheriäisiä metsiä, enkä ensi silmäyksellä huomaa, että seinät ovat osaksi peililasia, osaksi maalauksia. En tiedä, mikä on totta ja mikä sen kuvastusta. Näen pitkät pilaristot ja lukemattomat sähkölamput. Ihmisjoukko, joka tunkeilee tuossa lattialla, näyttää täyttävän avaran, silmänkantamattoman kentän.
Kalusto kellahtava; laesta riippuu kynttiläkruunu; lattialla suuriraitaiset karvamatot. Pitkin uunin reunaa katajanoksia, edessä hiekalla täytetty sylkylaatikko. Näyttämö tyhjä. Tulkaa nyt vaan, Kreeta!... tulkaa! Päästä irti, tyttö! Nyt ei auta vastaan haraaminen ... ei ollenkaan! Tulkaa nyt vaan!
Minä kun näin, ettei sille kelpaa minun hyvittelyni, niin annoin rauhassa nukkua siinä lattialla. Istahdin vaan viereen ja katselin sitä keltasen kirjavata, somasti tehtyä vyyhtiä. Olisin suonut olevan sen käsissäni. Mutta se aikansa siinä oltuaan oikaisihe hiljalleen suoraksi ja lähti mutkaillen mennä loirottamaan pois penkin alla olevasta reiästä, joka oli lahossa seinähirressä.
Mutta kun veljeni herkesi vuolemasta, sieppasi hän lastut minun sylistäni, heitti ne hiilillään olevaan uuniin, otti sitten minua käsistä ja tanssitti lattialla. Se ei ollut minusta hauskaa. Rupesin itkemään ja löin häntä. Hän nauroi, tukisti minua ja tuuppasi minut kumoon.
Tulisijana oli aivan pyöreä, hyvin aistikkaasti rakennettu liesi rakennuksen keskellä. Lattialla seinien vieressä oli kasattuna arapialaisilta ystäviltä saatuja lahjoja, niinkuin esim. raskaita vaskitarjottimia ja muutamia tinaisia kansia.
Pertta asetteli lehmien päät alttarinkehyksen reunalle... Jotkut kirkonviinistä juopuneet sällit jakoivat verisille päille ehtoollista ... ja Pertta Kinnunen hyppi lattialla prissakkaa, ryssiltä oppimaansa. Mutta vielä hurjemmankin tanssin hän suoritti, kun valkeat valloittivat tehtaan. Hän vaati piiritettyjä vastarintaan.
Leikiten Lapsiparvi kirskuu lattialla, Pojat, tytöt toisialla Naureksivat, silmät tulta iskien.
»Oliko hauskaa?» »Ei.» John ei vastausta kuullut, hän oli vaipunut uneen jälleen. Niin rauhallisesti ja raskaasti hän makasi kuin tukki. Alma ei vielä asettunutkaan tilalleen, vaikka oli riisuuntunut. Puolialastomana hän meni takaisin pimeään saliin, käveli ensin edestakaisin lattialla ja heittääntyi voihkaen sohvalle pitkäkseen.
Välistä taas hänen aivojaan merkillisesti painoi ja silloin hän kesken odotustaan vaipui niin raskaaseen uneen, ettei tiennyt, milloin Herman oli palannut. Vasta aamulla heräsi ja näki hänet ilokseen vuoteella nukkuneena. Oli myöhäinen lokakuun ilta. Lapset olivat jo levolla, Elli lopetteli pöytäliinan ompelusta. Herman astui edes takaisin lattialla. Emmekö lähde makuulle mekin? hän ehdotteli.
Silloin huomasi Martti myöskin Maurin, joka leikitteli lattialla eläinkirja sylissä, ja sanoi: »Tuossa kai on sisar-vainajani poika. Minä tulin häntä noutamaan meidän pikku Elvillemme veljeksi ja leikkitoveriksi.» »Et suinkaan! Kyllä minä hänet pidän», vastasi Iiri.
Päivän Sana
Muut Etsivät