Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Päätä huimasi, jalat horjuivat, mutta ei hän kaatunut kumminkaan. »Arvissa rokko?» Hänelle selvisi nyt eilinen ilta lastenkamarissa; Arvi huohottavana ja tulikuumana vuoteella, hän vieressä lattialla ryömyllään. Alma painoi sormellaan punaista paikkaa Arvin poskessa; se oli vaalennut. »Tulirokkoa», huokasi hän.
Kun pikku Sven kasvoi suuremmaksi ja toverisuhteet alkoivat anastaa vaativan ja huomattavan sijan hänen elämässään, joka tähän asti oli kulunut auringonpaisteisissa unelmissa lastenkamarissa äidin ja Guckan luona, tunkihe isän tahto taas ilmoille ja asettui vastustamaan kaikkea seurustelua, joka vain huvin nimeä ansaitsi. Bengt kielsi vaatimattomimmatkin lastenkutsut, jos niissä tanssittiin.
"Katsos, äiti", huusi hän, kun hän hyöri lastenkamarissa, luullen saavansa kiinni pallon, joka aina vieri tiehensä, "näin voi vain iso poika leikkiä, äiti!
Se olikin ihmeellinen tapaus, vaikkapa tuskin kukaan silloin voi aavistaa sen suurta sivistyksellistä merkitystä. Minun paikkani lapsuuskodissa oli silloin pysyä vain hoitajattareni kanssa lastenkamarissa, ja ani harvoin sain minä pistäytyä muissa huoneissa, eikä toki koskaan, jos sattui olemaan vieraita.
"Ole nyt Elsalta. Mummo maksoi velkansa ja Elsa oli antavinaan ne minulle talteen. Niin, talteen, eipä vielä lainaksikaan, hän osaa pitää isäntäväkensä arvossa, mutta puhutaan hiljaa, hän ehkä kuuntelee tuolla lastenkamarissa." "Kuunnelkoon, siinäpä ei kulta kulu jos hän saakin tietää että me häntä kehumme", sanoi maisteri tavallisella kuultavalla äänellä.
Sitten hän kerran lastenkamarissa yksin ollessaan teki mielestään kauhean vahingon, ja kun ei ollut ketään, joka olisi aikonut mennä forstmestarille sanomaan, niin itse lähti: »Forstmestari! Nyt teki Esteri viimeisen kumman!» »Minkä Esteri nyt teki?» Alta kulmainsa katsoi ja jylhällä äänellä vastasi kuin olisi murhan tehnyt: »Särki potin!» »Voi sinua forstmestarin pikku tyhmä tyttö raukka!»
"Miten he voivat olla niin iloisia", ajatteli hän, "miten voi Eugenkin olla niin iloinen ... eikö hän näe varjoa, joka Maita seuraa ... eikö hän näe, mikä kirkkaus hänen kasvoiltaan hohtaa...?" Kun Dora eräänä iltapäivänä oli pienokaisten luona lastenkamarissa, huomasi hän, että Mai oli harvinaisen kalpea eikä ottanut osaa sisarten puheluun ja leikkeihin kuten tavallisesti.
Melkein samaan tapaan kului aika koko kesäkauden. Elsalla oli paljon työtä, sillä hänen piti maata lastenkamarissa, ja olla valmis heräämään Annin pienimpäänkin irahdukseen. Hänen täytyi puhdistaa huoneet ja vaatteet, käydä asialla ja pitää lapsista kotona ollessaan alituista huolta. Kirkkoon ei hän päässyt koko kesänä, vaikka hän sinne hartaasti halusi.
Tätä keskustelua pidettiin lastenkamarissa, ja rouva riensi kyökkiin. Hetkisen kuluttua tuli hän takaisin ja sanoi: "Muuttaahan se Katrikin, kuuluu jo olevan paikka." Elsa katsoi rouvaa silmiin ja rouva Elsaa. "En minä tiedä mitä minun pitää tekemän, kun te molemmat muutatte", sanoi rouva harmissaan. "Minä en voi mitään päättää, ennenkuin minä kysyn mummolta", vastasi Elsa.
Mutta kun Sven oli yksin lastenkamarissa, korvasi hän kyllä tappionsa; silloin kuohahti hänessä miehen-ylpeys ja hän tunsi olevansa suunnattomasti ylempänä Karinia ja Gertrudia, tehtailija Henningin pikkutyttöjä, jotka oli häntä monta vuotta nuoremmat eivätkä vielä osanneet selvästi puhua tai juosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät