Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Niinpä kirjoittaa siitä esim. tunnettu arvostelija de Pontmartin, jonka uskonnolliset tunteet muuten olivat niin vastakkaisia Carmenin tekijän käsitteille, seuraavalla ylistelevällä tavalla: "Ce que je ne me lasse pas d'admirer chez M. Mérimée, c'est cet art,
Onnenmantelin joulupuurosta sai setä Lasse ja näytti yhtä tyytyväiseltä ja iloiselta saadessaan tämän »kauniin kapineen», kuin aikoinaan saadessaan tuon kuuluisan yhden markan setelin, jonka herra J. Kr. Svanljung Vaasasta oli lähettänyt hänelle, kuten hänen toisillekin kunnioitettaville tovereilleen heidän virasta erotessaan, tulojen lisäksi.
Näytäppä minulle, Sohvi hyvä, puuttui puheeseen Lasse setä tavallisella uteliaisuudellaan. Tiedätkö, tämä on hyvin kallisarvoinen kapine, rakas Sohvi. Ja hyvin käytännöllinen, lisäsi Sohvi täti ivallisella äänellä. No, täidän luonnonehanissa säuduissa, sanoi valtioneuvoksetar hyväntahtoisesti, on sellä hyvä tarkastella ehania säutuja!
Ei hän mistään maailman hinnasta tahtonut antaa ihmisten tietää, että hän Åsbjörniä tunsi. Kun vuosi kului, alkoi häntä kummastuttaa, ett'ei mitään kirjettä tullut. Mutta Åsbjörniltä ei hän tahtonut kysyä, ja Lasse niin vähän tiesi. Björn Haugstad tuumaili mennä naimaan jotakuta toista, kun näki, ett'ei hän Alfhildiä saanut. Sanottiin, että hän sitä suri, eikä ilman, ett'ei hän vähän ryyppinyt.
Hän katsasti tyttöihin ja ujostui, rintaan pisti kun ne hymyilivät, mutta iskikö joku heistä silmänsä häneen, silloin hän lensi punaiseksi aina tukanrajaan saakka. Kun hän sinä päivänä tuli kotiin, huomasi hän Hegglidissä olevan ikävää ja autiota. Tupa oli ahdas ja pimeä, isä hiljainen. Lasse oli ulkona; Leiv pujahti metsään.
Neiti Vesterlund sanoo, ättä hän on niin innoissaan leyhytellyt viuhkallaan lepeäkalaa, että hän pelkää sen jäähtyvän, jos me vaan annamme odottaa etseämme. Lasse serkku, käsivartesi, ole hyvä! Emäntä ja Lasse setä etupäässä menivät kaikki ruokasaliin, jossa illallinen nautittiin riemun vallitessa ja äskenkihlattujen maljoja juodessa.
Hän oli kärkäs, mutta pelkäsi samassa; "hiljaa Odin!" sanoi hän ja astui sinne luokse. Silloin tuli Lasse esille. "Hyv' iltaa", sanoi hän; "minun käskettiin sanomaan terveisiä, että siellä on eräs, joka sinua odottaa vanhan hongan luona. Ilkeä olet, ellet mene". Samassa hän juoksi tiehensä. Odin hyökkäsi jäljessä ja haukkui. Nyt tuli äiti. "Mitä se koira niin haukkuu?" "Ooh, ei mitään.
Mutta silloin hän eräänä talvena jo halusta kuunteli, kun Lasse puhui kauniista tytöistä. Seuraavana keväänä kävi hän useammin kirkossa kuin ennen. Ja niin hän eräänä päivänä huomasi, että saattaa tyttöäkin ystävänään pitää. Samassa hetkessä heräsi pojassa ikäänkuin uusi elämä. Mieli kävi niin lauhkeaksi ja ajatukset niin huimaaviksi. Vereen syttyi kummallinen tuli: vilpeä ja tuskallinen.
Onnettomuudeksi hän oli, kun Irenen kirjaan kuuluvat, ihaillut runosäkeet oli luettu, saanut paikkansa anoppinsa viereen, aivan keskelle sitä perhettä, jonka jäseniä hän kerta kerran perästä ilkeästi pisteli. Mutta setä Lasse oli se, joka ei suotta hätäillyt.
Mutta kun hän aikoi tarttua kiinni, purskahti hän nauruun. "Ei minun päiviäni, sinäkö se olet?" hän kysyi. "Kuinka sinä täällä makaat? Nouse ylös ja tule sisään, niin teet viisaammin. Ethän sinä ihmisiä pelkää, tiedämmä?" Se oli Lasse. Leiv niin ihastui nähdessään yhden tuttavan, että nousi ja lähti sisään heti.
Päivän Sana
Muut Etsivät