Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Samassa silmänräpäyksessä näkyi Tobyn kalveat, laihat ja hurjat kasvot takakamarin ovesta. Hänen äänensä oli kuitenkin vakava ja tasainen, kun hän lausui: "Mrs Kitty, minä puhuin tuosta master Hugh'ille, ja hän sanoi varsin oikeaksi antaa otetut takaisin, ja niin sanoi pastori Wesley myöskin, kun kävin häntä tuolla nummella kuulemassa.
Moni tirskuu tieoistansa, Moni lausuu lauluistansa; Min' en tirsku tieoistani, Enkä lausu lauluistani: Minun lapsen laihat laulut, Vähät untelon urohon. Kyllä niit' on tietäjiä, Joka laineh laulajia, Vaan ei varsin tietäjiä, Eikä tarkoin laulajia Laula järvestä jänistä, Hankiloita hongikoista. Tieän pikkuisen minäki, Tieän on tiaisen synnyn, Koprin otsalla olian.
Mikä kuva tuon surupuvussa olevan vaimon kasvoissa! Nuoruuden puna näytti niissä juuri lakastuneen, mutta rypyt otsalla ja laihat poskipielet osoittivat, että se oli karkoittamalla niistä karkoitettu. Silmissä säihkyi vielä tuo hehku, jonka luonto vaan muutamille on antanut, mutta kulmat olivat jo vallan niitten yli saaneet, tuolla syvällä piilossa ne enää pelokkaasti välähtelivät.
Kenelm oli myöskin, ja vieläkin perinpohjaisemmin, riisunut takkinsa, jonka hän huolellisesti oli pannut kokoon, koska se oli sekä uusi että ainoa mikä hänellä oli, ja laskenut sen tien viereen ja paljastanut käsivartensa, jotka olivat laihat ja melkein hennot hänen vastustajansa paksuihin jäntäreisin verraten, mutta jänteet niissä olivat vahvat kuin hirven takajalka.
Hän viittasi vain päällään peiliin, selittäen mitä hän tahtoi. Katsokaa tuohon! sanoi hän uudestaan. Minä tein niinkuin hän käski. Mitä te näette siinä? kysyi hän nyt. Mitäkö näen? toistin minä, yrittäen puhua niin iloisesti kuin mahdollista, ja kuvaten hänen omaa muotoansa niin hyvin kuin taisin. Näenhän sangen, sangen kalpeat kasvot; laihat, kuopistuneet posket
Sitten hän soitti. Neitsyt Madsen tuli sisään. Hän näytti jotenkin happamelta, hänellä oli laihat, punaruskeat kasvot, punaruskea kihara tukka ja punaruskea puku, ja kun hän arkitilassa ei käyttänyt sellaista ylellisyystavaraa kuin valkoista kaulusta, ei voinut koskaan tarkoin nähdä, missä kaula päättyi ja puku alkoi. "Mitä tahdotte, herra Blendenau?"
Hän oli jokseenkin tuikeannäköinen; hänellä oli laihat, punaisenruskeat kasvot, punaisenruskeat kihartelevat hiukset ja punaisenruskea hame päällänsä, ja koska hän ei jokapäiväisissä tilaisuuksissa käyttänyt sellaista ylellisyyskappaletta, kuin valkoinen kaulus oli, ei voitu hänestä koskaan tarkalleen nähdä, missä kaula loppui ja missä hame alkoi. "Mitä te, herra Blendenau, suvaitsette?"
Hänen laihat kätensä vapisivat, kun hän varovaisesti nosti pois koria, eikä hellä äidinsydän voisi levottomammin tutkia sairaan sydänkäpysensä kasvoja kuin isäni ikivanhaa kellastunutta paperia, vapautettuansa sen vieraasta painosta. Minä katsoin Ilseä. Hän ei ollut siitä millänsäkään; kentiesi tunsi hän jo ennakolta isäni omituisuudet.
Hänen kasvonsa olivat laihat, mutta hyväntahtoiset; katse oli arka ja surullinen. "Tässä, äiti hyvä, on meidän naapurimme". Vanha rouva kohosi ja kumarsi minulle, päästämmättä käsistänsä paksua, langasta kudottua pussosta. "Milloinka olette tulleet näille maille?" kysäsi hän hiljaisella ja heikolla äänellä, räpytellen silmiänsä. "Vähän aikaa sitten". "Jäättekö kauaksi tänne?"
Sentähden vertailevat laihat ihmiset tällä sananlaskulla itsiänsä ja samaten sopii se ilmankin kaikenlaisen voimattomuuden kuvailemiseksi, jonka syytä auttaa ei voi. Puhtaus on puoli leipä, vaivaisellakin varana. Juteinin Uusissa Sanalaskuissa, Toinen Lai, luetaan pian sama sanalasku näillä sanoilla: Puhtaus on paras lahja siin' on vara vaivaisengin.
Päivän Sana
Muut Etsivät