United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuuli soi kuin urut kotona Pognembinin kirkossa. Vangit makaavat äänettöminä. Yht'äkkiä nousee nuorempi kyynäspäälleen ja huutaa: Kaarle! Mitä tahdot? Sinä et nuku? En! Niin, tiedätkös, sano niitä tahdot, mutta nyt minä haluan rukoilla. No, rukoile sitten! Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimes, lähestyköön sinun valtakuntas...
Herransiunauksen perästä hän saneli: "Tee niin, että minä saan sen kortteerin; en minä pyydä paljon, tee nyt niin, minä uskon että sinä teet, kun minä pyydän, tee niin, tee niin, rakas, rakas, Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimes, lähestyköön sinun valtakuntas, anna meille ei: tapahtukoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaissa, anna meille meidän jokapäiväiväinen leipämme, niinkuin mekin meidän velvollisillemme "
ELMA. Lohikärmeen luolaan vaikk' on vangittu. TYKO. Se hymyilee kuin päivän koitto. ELMA. Niin, hymyhuulin Hinnomin-lasten laaksoss' Se käydä taitaa häntä muistellen, Mi taivaansa ja autuutensa on. TYKO. Teit' lähestyköön taivaanvaltakuntanne, Puutarhast' autuutenne tänne käyköön; Mä hänet teille saatan, kohta, kohta! Sä eriskummallinen mies!
»O, Isä meidän, jonk' on koti taivas, ei siks, ett' ois se rajas, vaan kun siellä rakastat enin ensi tekojasi. Nimeäs, voimaas ylistäköön luotu jokainen, koska kiitos sorja sopii Sun suloiselle henkäyksellesi. Lähestyköön sun valtakuntas rauha, näät jos se tulis ei, me emme koskaan vois koko järjellämme päästä sinne.
Se voi siis syntyä ainoastaan niin, että ihmiset tulevat sinne yksitellen omasta tahdostaan. Isä meidän, lähestyköön sinun valtakuntasi! Usko. Uskon merkitys ei ole siinä, että minä uskon jotakin järjen kannalta yliluonnollista; vaan usko saapi sisällyksensä siitä, minkä verran siinä on luottamusta ja uskallusta.
»O, Isä meidän, jonk' on koti taivas, ei siks, ett' ois se rajas, vaan kun siellä rakastat enin ensi tekojasi. Nimeäs, voimaas ylistäköön luotu jokainen, koska kiitos sorja sopii Sun suloiselle henkäyksellesi. Lähestyköön sun valtakuntas rauha, näät jos se tulis ei, me emme koskaan vois koko järjellämme päästä sinne.
Jukke punalti tuimasti päätään, kasvot kuohahtivat tulisiksi, suu vetäytyi enemmän tavallista väärään ja paksujen huuliensa raosta oikein uhkaavan jyrisevällä painolla lausui: »Taitaapa Vaaralan isännällä ruveta tuulemaan housuihin. Taitaa linnaan lähtö alkaa lähestyä. Lähestyköön vaan, kyllä täältä autetaan.»
Mutta kuitenkin, Tuotako me uskaltaisim? ELINA. Niinpä teemme. Ensin nämät murheelliset kertoelmat, Jotka hältä syämmen rakkahimmat riistää, Kuulkoon hän, mut samas hetkes kaikki riemu Takasin taas virtakoon, ja kalliimpana Kuni ennen. Sulhasena lähestyköön Kilian kuin toivon saari, ennen nähty Ainoastaan äärettömäs kaukaisuudes.
Kuningatar on minun viholliseni, mutta ei teidän, armollisin herra; päinvastoin on hän uskollinen, alamainen ja moitteeton puoliso; suvaitkaa minun siis, armollisin herra, puhua hyvää hänen puolestansa Teidän Majesteetillenne. Nöyrtyköön hän ja lähestyköön minua ensin. Päinvastoin, armollisin herra, näyttäkää esimerkkiä; te olette ensiksi tehneet väärin, koska olette kuningatarta epäilleet.
"Hiljaa!" lausui Helena laskien kätensä veljensä olkapäälle. Silloin kuului vitkaan ja juhlallisesti tämän suloisen lapsen-äänen lausumat sanat, ikäänkuin suoraan vastaukseksi äidin kaipailevaan huudahukseen: "Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Lähestyköön sinun valtakuntasi. Olkoon sinun tahosi niin maassa kuin taivaassa. Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velvollistemme.