Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
"Olen kuullut juteltavan, että hän on paras pyssymies näissä tienoissa ja jos kohta pitää ottaa toinen kyttä tähän kartanoon, niin saapi hän varmaankin sen ammatin". Rouva lausui nämät viimeiset sanat omituisella äänen koroituksella ja katsahti kyttään tavalla, joka selvästi ilmoitti, mitä hän tarkoitti.
Hänen äskettäin niin kova ja vihainen katsanto muuttui sitte äkisti; hän hymyili leppeästi, suopeasti ja sanoi: "Kas se oli yksi keino, jota kyttä käyttää. En tiedä, onko toinen temppu yhtä varma". Sen sanottuaan, laski alamittainen pyssynsä maahan, tempasi herran käden kämmeniensä väliin ja virkkoi ystävällisellä, rukoilevalla äänellä: "Rakas herra kyttä!
Ovi suljettiin; sitte kirjoitti Yrjö suurilla puustavilla oven ulkopuoleen: "Jussi on mennyt Vorbassen markkinoille". Jussi ei voinut käsittää tuon varovaisuuden syytä, vaan antoi Yrjön tehdä mitä tahtoi, sanoi jäähyväiset ja läksi. Kyttä jäi vähäksi ajaksi seisomaan ja katsoi Jussin jälkeen; sitte hykersi hän hyvillään käsiään, naurahti ja sopotti: "Kas niin, pikku rouvaseni!
"Nähtiin", vastasi mies, "vähän aikaa sitte näimme Anni ja minä hirven juoksevan pitkin naapurin aitavierua. Jäljet näkyvät kyllä kasteessa, sillä se meni hyvin hitaasti". "Sinun ei pitäisi olla niin rohkea, Jussi alamittainen!" sanoi vaimo. "Varmaankin vielä joudut pahaan pulaan, kun Yrjö kyttä sinua tapaa". "Tänä päivänä hän ei tee minulle mitään, Anni rukka! Hänen suostumuksellaan nyt kävelen".
Tuossa tukalassa tilassa kului syyskesä kekrin tienoille. Iikka oli varttunut oivalliseksi metsästäjäksi ja pian oli hän paikkakunnan kuuluisin kyttä. Hän oli jo ollut kahdessa karhuntapossa osallisena ja yhden kontion oli hän kaatanut yksinänsäkin. Kaikki ne karhun tapot tapahtuivat ulkopitäjissä, sillä oman pitäjään metsät olivat huonot eikä niissä isompaa riistaa ollut.
Vaan silloin juuri sattui, että te tulitte tielleni. Kas niin! Nyt on saaliinne valmis ja koivetkin yhteen sidotut; saanko nostaa sen teidän selkäänne?" Kyttä nousi, Jussi nosti eläimen hänen selkäänsä ja he menivät sitte yhdessä Restrupin maille päin. "Minun pitäisi panna uusi latinki pyssyyn", sanoi Jussi. "Kentiesi vielä tapaamme jotakin". "Se on mahdollista.
Jos kerran ammun pikkuisen otuksen ja kyttä tuolla ainoastaan haistelee vähän savua, hiipii hän paikalla jälestäni, ryöstää mitä olen ampunut ja viskaa törkeitä haukkumisia kiitokseksi; hyvä, jos pääsen silläkään hinnalla!" "Mutta minä en käsitä miksi sinä annat hänen ryöstää mitä itse olet ampunut". "Ette vai käsitä?" vastasi Jussi, erinomaisen viekkaalta näyttäen. "Noh!
Kyttä jousensa viritti, Sihtas, tähtäs laukaisi: Siihen sorsanpojat sortui. Sopikatte, sorsanpojat! Kättä anna, veikko! NUORI JOUKO. Tässä. Tietäisit mitä minussa Herätti kytevä kevät: Kaksi kiihkoista halua Talven kaiken hautunutta Niinkuin koski kohvan alla: Raju rakkaus on toinen, Taudin kuumeisen tapainen; Toisen on nimi musta mieli, Rakkauden synkkä varjo.
Mitähän jos pistäydyn tuohon kiven taakse vahtiin? Ei, vielä olen liian kaukana heistä. Jos voisin heidän huomaamattansa päästä niin lähelle, että voisin kuulla edes pienen osan heidän puheistansa." Näin päätettyään, Julle hiipi kuten kyttä päästäkseen aran ja varovaisen eläimen laukausmatkalle.
Mikä mies te olette, koska näin tulette tänne Restrupiin aamukastetta kanervilta nuolemaan?" "Minä olen tuolta etelästä", vastasi herra, "ja ampuminen on ammattini". "Siitä olen jo nähnyt varman todistuksen. Mutta kenen joukkoa te olette?" "Minä olen sen vieraan herrasväen kyttä, joka on tuossa naapurikartanossa käymässä".
Päivän Sana
Muut Etsivät