Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Tuli niittymaita, joissa toisissa oli jo heinä tehty, toisissa paksu angerva ja tuuhea saraheinä vielä hurotti altain täyteisenä ja pyrki niiden raoistakin ulos. Eikö istuta tähän ladon kynnykselle? ehdotti Olavi. Istutaan vain, matka alkaakin olla jo puolessa. Lato oli heiniä puolillaan, tuoreita, hyvänhajuisia, vasta korjatuita.
Yhä useammin ja kauemmin teki siinä minun mieleni istuakin, kun Johanna ei minun kostuessani enää yhtä usein tullut luokseni kuin ennen. Mutta aina minä hänet kuitenkin näin, kun hän ulkona askarteli ja liikkui, ja häntä nähdäksenihän minä siihen kynnykselle istuinkin. Johanna ei tähän aikaan enää tehnyt ulkotöitä yhtä usein kuin ennen.
Sitten pudisti hän vähäistä päätänsä, katseella, kuni hän olisi ollut sitä vastaan. Muutaman hetken kuluttua juoksi hän pois ojalta metsään ja Sysi-Yrjön tupaan. Siellä ei ollut ketään kotona. Isä oli mennyt miilua katsomaan ja äiti oli ulkona lypsämässä heidän ainoata lehmäänsä. Pikku Elsa istui kynnykselle ja rupesi itkemään.
Mutta kun joku nainen tai herra astui hänen ohitsensa ja kun hän aikoi ojentaa kätensä, niin se jäykistyi, äänensä takertui kurkkuun. Hän jäi kuin naulattuna seisomaan käytävälle, ihmiset kääntyivät takaisin luullen häntä juopuneeksi, nähdessään hänen nälästä hurjistuneet kasvonsa. Työmiehen vaimo astuu auringon laskiessa portin kynnykselle jättäen pienoisensa ylös nukkumaan.
"Leikkuutako eihän sitä hyvin, vaan onhan sitä vielä mutta tänä päivänä minä isäsi kanssa leikkuupellolla puhuin, että " "Mutta eihän se isäntä nyt tässä pimeässä saata seista eikö isäntä nyt lähtisi pihan-päähän?" "Kyllä minä tässäkin saatan eikä tuo täällä olekaan niin pimeä kuin tuolla tullessa metsässä minä istun tähän kynnykselle ei, istuu vaan Annukin paikoillaan, eihän minua pidä pelätä "
Kynnykselle seisattui hän vielä kerran ja nyykäytti päätään jäähyväisiksi. Hänen lähdettyä huoneesta tuntui kreivistä taivas äkkiä pimentyvän. Tästä päivästä alkoi Roosalle uusi, iloisten toiveiden aika. Ulkona ulvoi kylmä joulukuun tuuli ja lumisiukaleet tanssivat; vaan hänen sydämmessään oli kevät.
Nello ja Patras toimittivat hyvästi ja vireästi työnsä. Kesällä, kun Jean Daas tunsi itsensä terveemmäksi, meni hän ulos, istuutui tupansa kynnykselle, lämmittelihe auringon paisteessa, torkkuessaanki rukoili, ja havahtui kellon lyödessä kolme, jolloin tavallisesti ystävänsä palasivat kaupunki-retkeltään.
Kuva oli lähetetty hänelle juuri tänä päivänä; se oli ollut eräällä Helenan sukulaisella, joka äskettäin oli kuollut. Lääkäri oli istunut jo toista tuntia sitä katsellen, kun hänen kammarinsa ovi hiljaa aukesi ja Helena ilmestyi kynnykselle.
Frans arveli tähän, että samasta komennuksesta olisi paras muidenkin nousta seisaalleen, mutta Loviisa vastusti jyrkästi tätä mielipidettä ja neuvoi, että tervehdys oli tapahtuva näin: ensin menee Kustaava kynnykselle vastaan ja tervehtii, sitten tervehtii Frans ja sitten muut. Vaarin unehutit, sanoi Haagert Loviisan takaa bassollansa.
Piti lähteä tuolla ladon luona käymään... Sinne hän kävelikin verkalleen ja istui alaspäin, ajatuksiinsa vaipuneena, kynnykselle. Istui siinä kuinka kauvan, ottaen aina alusta laskettavaksi nuo kolme kohtaa: kuusi sataa, paras hevonen ja mihin tässä joudutaan... Kaisa alkoi pitkästyä, sillä hän oli pitänyt silmällä minnekä päin miehensä oli mennyt, kun ei näkynytkään takaisin tulevaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät