»Tässä talossa taitaa asua räätäli», puuttui Kalle puheeseen. »Tuossa kyltissä seisoo: Frans Piefke, Waatteidentekijä.» »Poika», sanoi Witt. »Oletko sinä menettänyt järkesi? Räätäli tuommoisessa talossa! Mitenkä räätälin annettaisiin siinä asuaHe marssivat eteenpäin. »Poika», sanoi Swart, »kävele suorana!

"Eikös tuossa kulmassa jo ole hotelli?" kysäsin, kun vossikka näkyi aikovan ajaa ohi. "Hotel mitä siinä on kyltissä?" "Ohan se siinäik, mut on niin helevetin kallis." "Kuuleppas, poika mistee sin' out peräsin?" "Kuopiosta tietysti." "Kuinka niin tietysti?" "Misteepäs ne oikeet miehet muualta ? Tunnen minä teijättii", hän lisäsi, kääntyen tuttavallisesti minuun päin. "Työ junalla tulitta?"

Kyltissä seisoi: Portugalin kuningas. Kruunua hänellä ei ollut päässään tänään; se oli hänelle varmaankin liian raskas, sillä hän seisoi ovella avopäin katsellen ulos kadulle. »Se on hän itse, naapuri», kuiskasi Witt. »Niin, kyllä se on hän», vakuutti puolestaan Swart. Siinä he nyt seisoivat rinnakkain keskellä katua katsellen kuningasta.

Kaikki meni hyvin Chantilly'yn asti, jonne he saapuivat kello kahdeksan aikaan aamua. Täytyi syödä aamiainen. Laskeuduttiin alas hevosen selästä erään ravintolan edustalla, jonka kyltissä oli kuvattuna pyhä Martinus antavana puolet vaipastansa köyhälle. Lakeijat kiellettiin riisumasta satulaa hevosilta ja käskettiin olla valmiina lähtemään tuota pikaa.

Josu tuli perään puodin kynnykselle ja virkkoi Kalevalan tapaan: "Mitäpä jos olisi koppoa net'en korjahan?" "Voi vekkuli itseäsi!" Kirjaimet kultasepän kyltissä näkivät Topiaan ja kaukaa kääntivät kylkeään, niin että olivat aina suoraan häntä kohden. "Mitäpä jos olisi mennä ostamaan sormuksen?" Tietämättään oli Topias lausunut sanat ja tietämättään oli hän tullut kadun poikki kultasepän puotiin.

Tiilijalustassa on kyltti Hannes meni sinnepäin kunnes erotti kyltissä sanat Viini- ja Portteripuoti. Silloin hän kääntyi nopeasti takasin aivankuin joku olisi hänet nähnyt ja hän ruvennut pakenemaan. Niinkuin pimeä pilvi olisi äkkiä tullut hänen iloisen mielensä eteen; tunteet ja ajatukset viskautuivat valtoinaan joka suunnalle hänen tietämättään vielä mikä ne oli lentoonkaan ajanut.