Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Sen ajan kirjallisuudessa ilmenee pysyvänä sivusäveleenä sääliväisyys köyhiä ja onnettomia kohtaan ja suuttumuksen purkaukset, kun yhteiskuntakoneisto oli niin peräti kykenemätön poistamaan ihmiskunnassa vallitsevaa kurjuutta.
Turhaan; ajatukseni asustivat sinun luonasi, sinun vaaroissasi ja kärsimyksissäsi, ne ajelivat minua yötä ja päivää ja karkoittivat unen silmistäni. Kykenemätön kun olen aseita kantamaan isänmaani hyväksi, niin mitäpä varten olisin elänyt, jollen sinua varten! En voinut kauemmin enää kestää, minun täytyi etsiä sinut, kuollakseni kanssasi, jos niin täytyy; enhän kumminkaan voi elää ilman sinua!
Minä olen tällä kertaa kykenemätön lausumaan kuinka kiitolliseksi minä tunnen itseni. Jos me emme voikaan kiittää teitä riittävästi sanoilla, niin olkaa vakuutettuja siitä että me tunnemme mitä kokonaisilla kirjoilla ei voisi kertoa.
Hyvä Jumala, hyvä, armias Jumala. Kuinka kauvan ? He olivat köyhiä. Isä vaivaloinen ja kykenemätön, toisen päivän kun oli työssä, toisen jo sairaana virui. Eikä hän muuhun juuri pystynytkään kuin puunhakkuusen metsässä.
Kovaksi onneksi on minun omatuntoni vaskesta ja kykenemätön käsittämään niitä suuria hyväntekoja, joita olette majesteetille ja meille osoittanut. Tahdon tehdä teille erään ehdotuksen, herra kreivi. Heittäkää naamari pois sillä minua ei teidän kumminkaan onnistu pettää ja puhukaamme kerrankin suoraa kieltä!
Silloin pakeni hän, palasi salonkiinsa. Siellä tuli hän taas tajuunsa ja tutkisteli itseään. Oliko hän tahtonut tätä kauheaa onnettomuutta? Ei, hänen tahtonsa oli ollut kuin halvattuna, kykenemätön toimimaan. Kaikki oli tapahtunut hänen ulkopuolellaan, hänen poissa ollessaan. Tämä ajatus rauhoitti häntä. Hän iski siihen kiinni, ajatteli sen yhä uudestaan.
Aivan kykenemätön olen selittämään sitä sisällistä tilaani, jonka alaisena vietin ne päivät. Jotenkin voinee sen arvata, kun ainoasti mainitsen, että rahaa oli kaupunkiin tullessani 3 markkaa 50 penniä, joka jo niiden päiväin kuluessa loppui kaikki. Kulunut pukuni ynnä joku paita laukussani olivat ainoana vaatevarastonani, samoin kuin ne kuluneet kengätkin, jotka oli jalassani, olivat ainoani.
Hänen vahvoissa käsissään olin minä todellakin ylös ilmaan nousevan höyhenen kaltainen, heikko olento; kykenemätön puolustamaan itseäni heikoilla lapsenkäsilläni, en ollut niin mitään; ääntänikään en voinut hallita, häpeä ja pelko likisti kurkkuni kiinni; minä luulin olevani mielettömän vallassa. Nauraen lensi hän kanssani huoneitten lävitse, jolla aikaa minä ehdottomasti ummistin silmäni.
Vihdoin jälkimäinen sanoi ystävällisesti: "Hyvä Mr Travers, älkää katsoko minua liian rohkeaksi kun uskallan arvata että jotakin on tapahtunut tänä aamuna, joka huolettaa tahi harmittaa teitä. Kun niin on laita, on usein helpoitus sanoa mitä se on, vaikka sellaisellekin uskotulle, joka on niin kykenemätön neuvomaan tahi lohduttamaan, kuin minä olen."
»Vaan ymmärtäähän Vimpari, että jos täällä ruvettaisiin apua antamaan, elättämään terveitä, työhön kykeneviä miehiä, niin saisivat kykenemättömät nälkään kuolla. Meillä on valta auttaa ainoastaan kykenemättömiä», selitti joku. »Niin kuuluu ja niin on. Ja Jumala paratkoon, minä olen terve ja riski. Vaan työhön kykenemätön minäkin olen, kun ei ole työtä. Ja minulla on suuri lapsilauma.»
Päivän Sana
Muut Etsivät