Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Minä en kuullut yhtään kun tulitte." "Kyllä minä näin sen ja seisoin tuolla ovessa tytön kanssa kauvan aikaa." Elsa kääntyi pois ja meni kyökkiin. "Hän oli Isakki-maisterin isä", sanoi Elsa toisille piioille. "Isä niin lihava, ja poika niin laiha!" sanoi Liina. "Kyllä se monestikin niin on", lisäsi mummo. "Niinpä se on melkein aina", sanoi Lotta.
Eikä kestänyt kauan ennenkuin Kerttu pääsi jo niin pitkälle tässä tarkotuksessaan, että tutustui everstin palvelijain kanssa. Köksä lupasi hänen istua odottamassa sattuisiko joku neideistä tulemaan kyökkiin, että Kerttu olisi saanut niitä nähdä. Mutta odottamisesta ei ollut apua.
Keveät naisaskeleet kuuluivat ylikerran portailta, ja samassa palvelustyttö Sere juosten tuli kyökkiin ja huusi: »Maija! Vieraat naiset tulevat ylikerrasta, ja everstinna, joka puutarhassa on ollut kävelemässä, on jo myöskin tulossa; vienkö kahvin sisälle?» »Vie vain; hyvä, että vihdoinkin tulevat.» Einepöydän ympärille talonhaltijat vierainensa nyt kokoontuivat.
Natalja Feodorovna vei Hanneksen pimeästä eteisestä pieneen kyökkiin, joka samalla oli hänen oma olinpaikkansa. Täällä he, istuen toinen pienen kirstun päällä ja toinen selättömällä tuolilla keskustelivat ensin kauan aikaa ylioppilaiden ja kurssilaisnaisten elämästä.
Mutta minä puolestani levitän silloin tiedon siitä, jotta pastori hiipi kello kahden jälkeen yöllä alusvaatteisillaan Hertan luo kyökkiin.» Ihan Pöndisen silmät suurenivat.
Kahvikin ihan jäähtyy, ja jos sen tulelle panen toistamiseen, niin miltä se sitte maistuu » Halli koira venyi kyökin kynnyksen vieressä odottelemassa, että hänenkin suuhunsa jotakin herahtaisi, ja Maija, joka ruokasalista tuli kyökkiin, virkkoi: »Sinä Halli siinä lotkottelet; luuletko, että tässä nyt koiralle ensiksi ruokaa annetaan.
Mitä vihdoin pienimpään vesaan tulee, ei hän koskaan luopunut äitinsä vierestä, vaan piti alinomaa kiinni hänen hameestansa, josta hänelle oli se juuri etu, että siihen saattoi niistää nenäänsä. Seura oli tuskin ehtinyt asettua istumaan, kun emäntä rienti kyökkiin, antaaksensa siellä pikaisen määräyksen valmistettavasta illallisesta, jonka käskyn täyttämistä todisti äkkinäinen kanain kaakotus.
"Mitä hän niillä niin kiivaasti tekee?" sanoi maisteri. "Niinhän tuota minäkin arvelin!" tuumi mummo. "Kiitoksia paljo, hyvä herrasväki, kaikista ja hyvää yötä!" lisäsi mummo niiaten. "Samaa teille, ja onnea uuteen taloonne!" sanoi maisteri. Rouva kertoi samaa. Mummo meni kyökkiin ja seisattui keskelle permantoa.
Ne menivät, rouva ensin, sitten tyttö ja sen jälestä herra ja isä yhtaikaa, mutta äiti meni vasta viimeksi ja tuli kohta takaisin melkein juoksujalassa kiirehtien kyökkiin. Ketä ne oli nuo? Se herra on papan vanha tuttu. Muuta ei äiti joutanut vastaamaan.
Tuskin olivat he lähteneet ennenkuin pikku Inkeri hiipi kyökkiin, jonne hän ennen ei ollut uskaltanut mennä; ja hän kurkisteli pöytien alle, hyllyille, ruoka- ja höystetavarakaappeihin. Sepä oli hauskaa; nyt hän sai hallita siellä. "Minä kyllä pidän huolta päivällisestä," sanoi hän iloisena. Mitä hän nyt valmistaisi?
Päivän Sana
Muut Etsivät