Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Mutta sillä välin kuin odotimme, minä en voinut olla huomaamatta, kuinka säyseänä kansa pysyi. Tuhannet ja taas tuhannet, kaikki kuuntelivat yhtä ainoata miestä, niin ääneti, että olisi voinut selittää oman hengenvetonsa.
Silloin hän kertoi heille mikä elämä häntä kuoleman jälkeen odottaa, ja hänen sanoistaan henki niin järkähtämätön varmuus, että he kummissaan kuuntelivat häntä. Ensi kerran he kuulivat, että maan allekin, jonne ei auringonsäde pääse, voi päästä onnea.
Nyt on aika pakkanen, kirkas on taivas, ja pohjoinen palaa. Kuules, kuinka nurkissa paukkuu. On kai lauhtumaan päin, arveli räätäli. No ihmeellistä kolinaa, eihän se enää laitaa ole, sanoi suutari, nostaen päänsä tarkastelevaisesti. Ja todella kuului erityistä kolinaa ulkoa. Miehet kuuntelivat tarkkaan ja tulivat sitten päätökseen, että joku oli porstuan ovea kolistamassa.
Mutta etemmäksi kuin suuren kiven taa ette saa mennä, ja kun teitä huudetaan, pitää teidän heti palata.» Lapset hyppivät ilosta ja juoksivat pois. Jymähti taas. Omituinen ääni kuin ukkonen kirkkaalta taivaalta. Naiset kuuntelivat ja katsoivat kysyvästi toinen toiseensa.
Joka päivä kyseli utelias Zayda noita samoja asioita, ja joka päivä jutteli viekas apunainen kertomuksensa uudelleen, joita kaunottaret kuuntelivat osanottavaisuudella mitä hartahimmalla, vaikka silloin tällöin huokauksiin puhkeillen. Viekas vanhus alkoi viimein miettiä mitä vallattomuutta hän oli hankkeille panemassa.
Mutta kun Rose oli pitänyt heille pienen, komeilevan puheen ja sanonut morsianta pitkämatkaiseksi prinsessaksi, jota hän oli itse tullut tervehtimään isänsä valtakunnan rajalle, niin purskahtivat nuoret nauruun, yhdistyivät leikkiin vastaamalla samalla tavalla. Rautatien virkamiehet seisoivat siinä suu ammollaan ja kuuntelivat.
He kuuntelivat hänen kertomuksiansa avosuin, ja Ulla katseli heitä hymyillen ja lempeästi. Eikö teidän mielestänne, kapteeni, nuori herra Hästesko ole hyvin isänsä näköinen? Huomasin kasvoista heti kuka hän oli. Kapteeni käänsi päänsä Juhanaa kohden, katseli häntä tarkasti ja vastasi: Mielestäni on hän sekä isän että äidin näköinen. Molemmilla oli kova aika. Sanokaas muuta, herra kapteeni.
Kaikkein katseet kääntyivät näyttämölle, jonka sala-kähmäinen esi-vaate kohousi verkallensa ylös. Näytteleminen alkoi. Totisina ja hiljaisina kuuntelivat katsojat johtavaa alku-näytöstä. "En minä vielä nä'e mitään ihmettelemisen arvoista," mutisi kuningas ja kääntyi markisinnan puoleen. "Minä kyllästyn, ja se on koko lorun loppu." "Malttakaa, herra," lausui Pompadour.
Metsästä kuului yhtaikaa outo ääni, jota kaikki intialaiset suurella jännityksellä kuuntelivat.
He päättivät jutella siellä siksi, kunnes veljet sinne joutuisivat. Kauan eivät jutelleet, ennenkuin Maaria sanoi: »Eivätkö veljemme tule jo? Kuulen äänen. Se on Aatu, joka laulaa.» Tytöt kuuntelivat. Aatu lauloi raikkaalla ja selvällä äänellänsä Oksasen kaunista laulua: »Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa» j. n. e. Hanna ja Maaria juoksivat kilpaa veljiänsä vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät