Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Hyvä, kun olisitte niin tehneet!" On tuo hellä hämärän hetki, jolloin tytöt yksinäisessä lehdossansa huokailevat hempeämmin kuin illan henki! Hiukeeva ruusu kohottaa päätänsä ja kuuntelee satakieltä, kun iloiset ja hartaat ylistykset vuotavat hänen sykkivästä rinnastaan: hiukeeva ruusu kohottaa päätänsä ja kuuntelee punehtuen.
Hartin ja Professori tulevat totisen näköisinä. No, herra professori? Kuinka on laita? Hm! Puhukaa Herran tähden. Professori pudistaa päätään. Mitä? Aili tulee ovelle, nojaa käsiään pihtipuoliaisiin, kuuntelee. Olisi pitänyt minut ennen kutsua. Eihän toki vielä vaaraa ole? Vaaraako? On! Mitä sanotte! Onko hän arveluttavasti kipeä? Ei vielä arveluttavasti, mutta se voi siksi muuttua.
Jos setä kuuntelee, niin minä noudan oman pikku kirjani ja luen siitä sinulle", esitteli Helmi. "Kyllä minä kuuntelen", myönsi kapteeni. Sukkelasti kuin lintu, livahti Helmi toiseen huoneesen. Pian palasi hän sieltä, pikkunen virsikirja kädessä.
Niinpä vilpittömin, vaan myrkistynein kas kurkkuin Satakielinen nyt murtaapi sydämiä. Pyhitty paikka. Riveihin luonnottareni koska pyhinä kuutamoöinä Olympost' ihattaret salaisesti liittäytyypi, Kuuntelee runoilja heit'; hän kuulee kaunihit laulut, Näkee äänettömäin karkeloin salamieliset liikkeet. Mitä vaan taivaassa on ihanaa, mitä maa onnellista Synnytti milloin vaan, nyt näyttäikse uneksialle.
Onhan hauska kertoa sille, joka kuuntelee niin hartaasti kuin te, sanoi hän, eikä kukaan muu ole minun kohtaloitani kehdannut loppuun asti kuunnella, jos olisinkin joskus niitä humalatuulella juomatovereilleni kertonut. Mutta silloin ei ole hauska kertoa, kun kerrottava on niin kovin mitätöntä kuin minun elämänikin siitä alkaen, johon lopetin. Ei herrakaan sitä kehtaisi kuunnella.
Keijukainen kuuntelee pää kallellaan ja kun mies on väsyksiin asti selittänyt, uudistaa hän muuttamatta tai lisäämättä sanasta sanaan saman pyyntönsä.
Hän painaa kätensä vasten rintaansa, oikaisee käsivartensa ulospäin, ikään kuin syleilläksensä koko maailmaa; hän puhuu hartaan vakuutuksensa koko voimalla ja voi siis varmaankin saada kuuliansa vakuutetuksi. Tyttö kuuntelee ystävällisesti tuota puhetta, joka näkyy häntä miellyttävän.
Puhekyky on palautunut, ja vaikkakin käsivarsi on lamautunut, on »ajatus kirkas ja selvä». Joka kerta Porvoossa käydessään on Emilie Björkstén hänen luonaan joka päivä hetkisen, vuosi vuodelta. Hän istuu runoilijan vieressä toisessa sohvan kulmassa, kuten niin monta kertaa ennen, ja hän kuuntelee tuota ääntä, jonka hän alituisesti pelkää vaikenevan ainaiseksi.
Hän kuuntelee jakamattomalla mielenkiinnolla ja kun mainitsen, että poliisijoukkuetta johtanut "priistavi" oli entinen koulutoverini, huudahtaa hän julmistuneena: Aa, durak! Sen jälkeen käy hän miettiväiseksi ja kysyy: Vyj streljali? Te ammuitte? Niin tein. Entäpä sitte?
Matti seisahtui heti ja sanoi: "seis, pojat, älkäämme menkö enää kauemmaksi, sillä ukko rannalla tietää, mitä hän sanoo." Mutta vallattomimmat pojista eivät kuunnelleet häntä, vaan huusivat pilkallisella äänellä: "Matti pelkää, Matti on raukka, joka kuuntelee kaikkia ukkohöperön puheita." Tämä harmitti Mattia. "Menenkö?" ajatteli hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät