Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Sekö virren helinä se vain onkin, jota sinä tahdot kuunnella? Jos et muusta huoli, on parasta, ettet kuule veisuuta milloinkaan enää. Etkö sinä sanoja kuuntelekaan' En minä sanoja niin kuuntele. Mutta nehän ne ovat Jumalan sanaa! Jumalanko sanaa? Jumalan sanaa ... totta kai ... mutta sinä et taida paljon Jumalan sanasta huolia.
Himmolassa, Niemen kylässä, kylläs tiedät, palvelin alun viidettä vuotta. Isäntä oli oivallinen mies, niinkuin sanotaan, teki työtä tuimasti ja vaati paljon väeltänsä. Mutta ilta tulee, kuinkas karjan laita on, keskeytin minä. Ehkä karja kotiin tulee, niinkuin ennenkin, sanoi hän, ja lisäsi: kuuntele nyt vaan vielä vähän aikaa, tarinani rupee loppumaan jo.
Hän ojensi minulle karkean kätensä, jota minä sydämellisesti puristin. "Ja kuinka vanhaksi, prinsessani, olet nyt tullut?" kysyi hän huolellisesti karttaen onnen toivottamisen. Minä nauroin. "Oletko sen taas unhottanut? Kuuntele nyt tarkoin, mikä seuraa kuudettatoista?" "Seitsemäntoista mitä? Seitsemäntoista vuotta... Mutta sehän ei ole totta ... tuommoinen pikku lapsi kuin olet! Se ei ole totta!"
Niin; riettauden henki niitä seitsemää kiusasi ja sentähden he surmattiin. Kuuntele hartaudella, Esko, minä haastelen pipliasta. ESKO. Minä vaikenen kuin muuri. TOPIAS. Mutta koska nyt Topiaksen poika naimaan läksi, niin tulipa Herran enkeli. Kuules, Esko! ESKO. Niinkuin muuri.
Hän toi pienen tuolin aivan kapteenin eteen, istuuntui siihen, haki virren n:o 90 vanhasta virsikirjasta, otti juhlallisen muodon ja sanoi: "Kuuntele nyt, setä, tarkasti kun minä luen." "Hädässän' huudan Herraa Kaikesta sydämest', Ah, auta tällä kerrall', Jesu armollisest'", alkoi Helmi heleällä lapsen äänellä lukemaan mielivirttänsä.
Ingrid katsahti häneen epäilevästi. Niin, niin, eikö minulla voi ollakaan mitään tärkeitä asioita, sanoi Gabriel koettaen lyödä leikkiä ja edeltäpäin voittaa Ingrid puolelleen. Katsos nyt, ja kuuntele tarkkaan, mitä sinulle sanon. Koko tämä minun nykyinen tuumani koneenkäyttäjätutkinnon kanssa on pelkkää hullutusta. Vai niin, sanoi neiti Vestlund lyhyesti, oikasihe ja jäykisti kaulansa.
SILJA. Elä kuuntele, Antti, elä kuuntele tuommoista puhetta. Mene omaantuntoosi ja ajattele tarkkaan, ennenkuin kosketat väärin saatuja rahoja. ANTTI. Ajattele, ajattele! Minä en ajattele mitään. Ostan ruokaa ja syön mahani täyteen. Katsele sinä päältä ja ime sormiasi, jos niin lystäät. Sama se. SILJA. Ostat leipää noilla? Vaikka olisivat varastettuja? ANTTI. Vaikkapa olisivat.
MATLENA. Mutta olepas, hyvä Topra, jo hiljaa. Minullakin olisi puhumista, mutta sinä et anna suunvuoroa etkä malta kuunnella. TOPRA-HEIKKI. Puhu, armas! Nyt kuuntelen vaikka tuomiopäivään asti. MATLENA. No, saadaanpas nähdä. Mikko, kuuntele sinäkin, eläkä vilkuile sinne taaksesi alinomaa. Asia koskee sinua yhtä paljon. MIKKO. Minua? Tulenpa sitten likemmäksi. Kas niin!
»Olivatkos ne niin köyhiä?» keskeytti tyttö osanotosta väräjävin äänin. »Olivat, niin tuiki köyhiä. Ja vuoteessa lepäsi äskensyntynyt viides ryysyjen keskellä äitinsä vieressä.» »Siellä kylmässäkö ?» »Niin mutta kuuntele nyt loppuun saakka! Pöydän päässä istui mökin mies.
"Fanny," sanoi hän, "nuo lehdet kertovat sinulle Pelixisi kesäyö-unelman; kuuntele niitä hetkinen malttavaisesti!" Keijuiskuningattaren sanat kävivät toteen: se loistava, kunnioitettu mestari, joka näki ihmeen ihanan kesäyö-unelman taikasävelistä, hän on viheliäisestä maastamme eronnut!
Päivän Sana
Muut Etsivät