Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Olkoon hän siis sinun, ja minä annan teille siunaukseni moninkertaisesti; ehkä äidin siunaukset saattavat johonkin määrään isän puuttuvan siunauksen korvata.» Kiitollisin sydämmin nuoret syleilivät äitiänsä, ja Mikki lupasi vielä puhua isänsä kanssa. »Mutta», sanoi hän, »jos isäni tekee niin taikka näin, tahdon kumminkin tänä iltana mennä pappilaan kuulutusta ottamaan.»
Kun piti kuulutusta ottaa, olin niin tyhjä, ettei minulla ollut kuulutusrahaakaan, vaan sen pani morsian omistaan! Oletteko ikänä nähneet kummallisempaa sulhasta? Vaan sulhanen minä kumminkin olin. Edellisestä selvästi näkyy, ettei meillä kummallakaan ollut tarkoitus saada rikkautta, vaan rakkautta, ja kumpaisellakaan meistä ei ole ollut syytä katua kauppaansa.
"Isä pakoitti minua kirjoittamaan semmoisen epäyskirjan, ett'ei pastori saa antaa kenenkään vaatimuksesta avioliiton kuulutusta minulle ja Ainalle. Hän seisoi koko ajan, halko kädessä, minun vieressäni ja olisi rusikoinut minua vaivaiseksi, jos en olisi totellut", selitti Martti. "Täydellisesti nyt ymmärrän kaikki tehdyksi, mitä on voitu, mutta ei vielä sekään estä asiain menoa.
Siis ei kellään ollut mitään muistuttamista, kun syksyllä kuulutettiin pyhään avioliittoon "kunniallinen talonisäntä, nuorimies Matti Pelkonen ja piika, siveä neitsyt Gertrud Schwarz, molemmat Haapajärven kylästä". Kuulutusta seurasi sitte häät ja häitä onnellinen avioelämä.
"Mitä sillä tekisitte?" kysyi Martti hätäisesti. "Viemme pastorille", oli vastaus. "Mitä varten?" kysyi Martti hätäisesti yhä edelleen. "Sitä varten, ett'ei pastori minkään varjon alla antaisi kuulutusta sinulle ja Ainalle; joko nyt ymmärrät? kirjoitatko?" selitti ja hopitti Kirri. "En; sitä en tee", sanoi Martti lujasti, punehtuneena mielen liikutuksesta.
Hänen omatuntonsa vaati häntä sanojansa peräyttämään, mutta hän koetti sitä tyydyttää, ajatellen itseksensä: »Ihmisetkin sanoisivat, että Niemen täytyi viimein myöntyä vaan sitä en minä tee, en.» Näin ajatteli Niemi, mutta Mikkiä ei omatunto vaivannut, eikä hän kovin surraksensa pannut, vaikka hänen täytyi kotinsa jättää; hänellä oli nyt muutamia satoja markkoja, hyvä taito ja työvoima siinäpä oli tavaraa kyllä nuorelle alkavalle, ja tyytyväisenä hän läksi kuulutusta ottamaan.
"Niin, tämän satulamaakarin kisällin Taavetti Rahkosen kanssa." "Kuka siinä on puhemiessä." Silloin läheni Olli pöytää, ja sanoi: "Olli Sampiaho." "Jaha, lanko mies. Entä Taavetin kirjat, onko mukana?" Taavetti veti kirjat taskustaan ja antoi rovastille papin kirjan, kisälli-kirjat sekä päästöpassit. Rovasti silmäili ne läpi ja alkoi kirjoittaa kuulutusta.
Kun virsi loppui, pyyhkäsi moni nainen silmästään kyynelen; laulu oli liikuttanut sydämen kieliä herttaisena pyhäaamuna. Herastuomari ei laulanut. Hän sill'aikaa kirjoitti kuulutusta, joka oli kirkkoon vietävä ja se kuului näin: Kulutus. Minä Allen Kirioittanu Annan Suren korven Suon valta Ojan Ura-kalla Kaivettavaks Iosta Haluliset Urakka Miehet saap tulla Sopimaa Minun kansani Niin Syriää
Hänellä oli sama rehellinen, suora muoto kuin ennenkin, ja hän sanoi: »Anni, me olemme molemmat olleet epäluulossa, olemme uskoneet turhia puheita. Siitä olemme kyllin kärsineet.» Anni itki ja nauroi kysyessään: »Mitä tämä nyt kaikki on? En tiedä, uneksinko vai olenko valveilla.» »Niin se nyt on», vastasi Vilho, »että illalla lähden isäsi kanssa pappilaan kuulutusta ottamaan».
"No, veli Santalainen," lausui hän nuorelle papille, sitte kuin hän oli valmis lähtemään saarnastuolille, "joko sinä olet mielesi muuttanut messu-puvun suhteen?" Nuori pappi ajatteli ruotsalaista kuulutusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät