Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Eipä kuulu kullaistani, Ei kuulu kujassa käyvän, Alla ikkunan asuvan, Veräjillä veistelevän, Pilkkovan pihalla puita, Koan eessä kolkkoavan; Sill' on illoilla ikävä,
BUCKINGHAM. Kaks hyveen pylväst' estämässä, ett'ei Turhuuteen kristillinen prinssi lankee. Kas, rukouskirja kädessä on hällä, Koristus, josta tuntee pyhän miehen. Ylevä Plantagenet, kuulu prinssi, Kallista suopa korvas rukouksiimme Ja anna anteeks, että keskeytimme Sun hurskaan, kristillisen hartautesi.
Minä vastaisin hänelle: hoitakaa omia asioitanne älkääkä sekaantuko siihen, mikä ei teihin kuulu. Vai niin, vai niin; no, älkäämme siitä enää puhuko. Tiedättekö, herra kreivi, että tässä on koko väylän syvin kohta; vettä luulisin olevan kolmekymmentä syltä. Meren syvyydeksi se ei ole paljon, mutta matalalle rannikolle, niinkuin meidän on, se kyllä riittää.
SAMERI. Vaan kumpi tästä kuninkaalle vastaa? OBADJA. Ma vastaan; sillä sinun toimiisi Ei järjestyksen ylläpito kuulu. Sa pääset kohta eteen kuninkaan, Saat selon tehdä lähetyksestäs; Ma aikanansa tästä selon teen. SAMERI. Nyt tottelen ma, mutta aikoinaan Ma vielä käsken, sinä tottelet.
Francesco d'Accorso, bolognalainen lainoppinut, kuollut vuonna 1293. Ensimmäisenä paastosunnuntaina joka vuosi pidettiin Veronassa kilpajuoksut, joiden palkintona oli palanen vihreää verkaa. 16. laulu »Kaupunki kehno», Firenze. »Rattaan rakensivat...», pyörivät piirissä. Kauneudestaan ja siveydestään kuulu firenzeläinen nainen, joka eli vuoden 1200 paikkeilla.
Tänne ei näy, ei kuulu muuta kuin tuo suuri, jyrkkä sydänmaan koski, joka voisi monet myllyt pyörittää ja panna käymään monetkin tehtaat, mutta joka nyt yksikseen kohisee äänettömän ympäristönsä iloksi ja omiksi huvikseen, kenenkään häiritsemättä, nuoleksii kivisiä rantojaan niinkuin metsäkissa käpäliään.
"Se ei saa tapahtua, minä käännän koko maailman nurin, ennen minä annan joka sielun sitoa sotamiehiksi." "Siinä se onkin juuri onnettomuus. Meillä on Elokuu kohta lopussa, ja sotamiesten otosta ei kuulu wielä mitään. Ihmiset hokewat, ettei sitä enää tulisikaan." "Mitä sanotte? Ja te uskotteko sitäkin?" sanoi Kulakow kauhistuksella. "En wielä sitä usko", wastasi Karhulin.
Viel' ei kuulu armahaista, Viestin-äänt' ei minkäänlaista, Että kulta tänne keijuu, Hellän immen korviin saa, Metsää kohden kaiken illan Silmäilee hän riutumillaan; Varjot vainen siellä leijuu, Jälleen karkoaa.
Mutta köyri-iltana joi! Emmi läksi kotiin. Huonoon paikkaan jouduit, sanoi Silja, joka tunsi tuon herrasväen, köyhää ja kurjaa elanto ja rouva semmoinen heittiö, ettei sillä milloinkaan palvelijat pysy vuottakaan. Ei kuulu edes ruokaa annettavan muuta kuin määrältä ja hyvin niukasti. Emmi sävähti punaiseksi. Mutta tointui samalla ja vastasi: Mistä niitä parhaita paikkoja kaikille riittää.
»Kyllä minä näin Crévecoeur'in kreivin seurueen hevosineen, palvelijoineen», virkkoi eräs toinen vieraista, »tuolla Silkkiäispuiston ravintolassa. Ei kuulu kuningas majoittavan häntä tänne linnaan.» »No, Jumala suokoon hänelle epäsuotuisan vastauksen!» sanoi Guthrie, »mutta mitä hän sitten valittaa?»
Päivän Sana
Muut Etsivät