United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei, vaan minä", vastasi ääni ulkoa, tekeytyen niin suloiseksi, kuin mahdollista. "Minä? mikä minä sinä olet?" kysyi Bergit. "Minä olen, se, jota tiedät", vastasi lukkari, ollen olevinansa ikkunan alla. Kauan oli hiljaa. Lukkari kuunteli, sillä hän oli kuulevinansa että joku tirskui sisällä; mutta viimein saranat vinkuivat ja Bergit katseli ulos. "Sinäkö olet, miksi et sitä kohta sanonut?
Anders ummisti silmänsä eikä ollut kuulevinansa, mutta silloin tarttui Vigleif lujasti hänen rintaansa ja jalkoihinsa sekä kantoi hänet ulos tupaan. Eli huusi: "Ei, Vigleif, Vigleif, kuule!" otti veljen hihoista kiinni ja tahtoi häntä pysähdyttää, mutta samassa heitti Vigleif Anders'in ulos oven suusta, jotta hän pyöri seinää myöten ja kaatui raskaasti kivelle portaan edustalla.
Hänellä oli naurun ja kyynelten lahja, ja kun hän nauroi keveää, sointuvaa nauruansa, oli usein kuulevinansa nuoren metsäsatyyrin leikkisää huilun soittoa, niin raikkaasti vaikutti jo hänen äänensä sointu. Sellaisissa kansallisissa perikuvissa kuin esim.
Voi, noita kuolemanhuutoja Laibachin linnan pengermäin alla, jotka hän taas oli kuulevinansa katsellessansa Ranskan kuninkaiden suuren palatsin raunioita.
Rouva Bonacieux söi aivan koneenomaisesti muutaman suupalan ja maisteli hiukan viiniä. Kas näin, kas näin, sanoi mylady, nostaen lasin huulilleen, tehkää tällä tavoin kuin minä. Mutta juuri kuin hän oli ryyppäämäisillään, jäi hänen kätensä liikkumattomasti ojennuksiinsa; hän oli kuullut tieltä päin kaukaista kavioiden kopinaa, joka läheni ja pian oli hän kuulevinansa hevoisten hirnuntaa.
Tuonnoiset rikki ammutut maalitaulut olivat vielä paikoillansa, vesi tippui surullisesti säiliöönsä kuin ehtymätön kyynellähde ja hengessä oli Méraut kuulevinansa kuningattaren tiuskaisevan kyynelsilmin: »mene, mene tiehesi sinä...» Nyt tuntuivat nuo sanat hänestä samalla haavoittavilta ja hyväileviltä... Kun Boscovitsh palasi takaisin, lähtivät he molemmat hiipimään talolle päin.
Taasen kului kotvan aikaa, jona ei kumpikaan puhunut. "Mutta jos joudun kiini, niin koskee se päätäni", lausui Matti vihdoin. "Se on sinun oma asiasi; juuri vaaran tähden on palkkasi niin suuri". "Ja te saatte vaivatta, vaaratta Rytilän kartanon..." Herra Konrad ei ollut kuulevinansa tätä lausetta. Hän silmäili kelloa. "Sano ajatuksesi, päätöksesi pian; aika on tärkeä".
Hän luuli täten huokeammin voivansa huomata jokaisen äänen ja oli jo todellakin kuulevinansa kaukaisen, ikäänkun etenevän ajopelin ratinan. "Hiljaa, nyt minä näen heidät!" huusi hän vihdoin riemuiten, kun hän kaukana näki liikkuvan esineen vilahtelevan edessään puiden välissä.
"Kokonaisenapahan onkin tämän pojan palkka", kerskasi kokkivanhus. "Niin kolme säkkiä päivältä ja talon muu töskä, paitsi runnakon peitteet", nauroivat miehet. Kymmenniekka ei ollut kuulevinansa koko keskustelua; puuhaili vain siinä yhtä ja toista, niinkuin ei koko puhe häneen koskisi ja lykkäili keksillä pölkkyjä poikemmaksi ponttuun luota. "Kymmenniekka!
"Laulapas meille laulu!" Hän, jolle nämä sanat lausuttiin, ei ollut niitä kuulevinansa, mutta kun meteli lisääntyi pyysi hän hiljaisuutta. Kaikki huuto loppui heti ja norjalla, sointusalla barytonilla alkoi hän mainion sotalaulun, jonka loppusävelen: "Tyroolin maass'", kaikki köörinä kertoivat. Raivoisa mieltymys seurasi laulua. "Bravo, Bodendorff!"