Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Sillä se nyt on varma, että ilman minua et sinä häntä ikinä olisi saanut. Ell'emme me Vilhelmin kanssa olisi satunnaisesti tulleet tutuiksi klubissa noin kuukausi takaperin ja ell'emme siellä olisi joutuneet niin hyviksi ystäviksi, ei hän luultavasti koskaan olisi jalkaansa kynnyksemme ylitse astunut. Niin, kyllä sinun vaan on minua hänestä kiittäminen, tipaseni! MARI. Tuota setä aina kehuu.
Myöhemmin päivällä näki Liv hänen hoitavan lasta. "Pojan nimi on Gunnar", sanoi hän, "hän kastettiin muutama kuukausi sitten". Oli kuin Aslak olisi saanut pistoksen, hän katseli kysyvällä silmäyksellä Liviä, mutta Liv katseli häneen vakaasti, kertoen: "Gunnar on hänen nimensä". Aslak punastui, loi silmänsä laattiaan ja kuiskasi niinkuin itsekseen: "vai Gunnar". Hetken perästä meni hän ulos.
Silmänräpäyksen ajan se kiukutti häntä, sillä »hänhän juuri halusi tätä kohtausta», mutta hän rauhoittuu pian. Kuinka olisikaan hän kärsinyt vielä kuukausi takaperin! Muutamia päiviä myöhemmin hän näyttelee mukana eräässä seuranäytelmässä, ja Runeberg on katsojain joukossa. Hän on jälleen iloinen menestyksestään hänen vuokseen, mutta sillä tyynellä tavalla, minkä varmuus on hänelle antanut.
Kuukausi toista oli kulunut siitä kun olin käynyt Harjulassa. Lähdin taas myötätuulen selkään. Päästyäni selälle pyörähti tuuli vastaseksi, joka viivytti vähän matkaani, vaan hupasta se sentään oli. Syksysen yön tuuli röyhyytteli leppien latvoja, kovasti tohisi kuusikkokummut, kun kävellä rapsin vaaran lievettä Harjulaan. Virstan päähän näkyi tuli Marin kamarista.
Mathieu kummastui, mutta ymmärsi vihdoin, että hän kysyi, eikö Norine jo ole synnyttänyt lastaan. "Ei vielä, siihen on vielä kuukausi, niinkuin tiedätte." "Minäkö! Minä en tiedä mitään ja minun kysymykseni oli itse asiassa tyhmä, sillä minä en tahdokaan mitään tietää.
Kuukausi oli kulunut kun eräänä päivänä ruhtinatar Galitzin ilmoitti Katarinalle, että tuntematoin kreivi pyysi päästä hänen puheelleen. Katarina käsketti kreivin luoksensa. Kreivi tultuaan sisälle kumarsi Katarinan edessä ja suuteli hänen käsiään. "Tunteeko keisarin korkea puoliso enää Tahvanan, ainoan veljensä?" kysyi kreivi.
Näin päättyi lasten viimeinen joulu Hagetorp'issa. Tuskin oli kuukausi kulunut, kuin Göthilda pyysi äitiltänsä eräänä ehtoona saada nähdä joulukuustansa.
Mutta muuan ylioppilas, joka taannoin näki heidät, kertoi, että äitimme näytti kalvealta ja kivulloiselta. Ja muitten huolten lisäksi on meidän isämme kuukausi takaperin perheesemme ottanut pikkuisen orpotytön, erään äitimme serkun, jonka nimi on Eva von Schönberg.
Ritari Dugald Dalgetty suostunee kai minua seuraamaan ja auttamaan?» Ei olekaan siihen toista niin kelvollista, sillä minä kuulin koko sen jutun kuukausi sitten Inveraryn linnassa mutta tuommoisia teloituksia, kuin Ardenvohrissa tapahtunut, on muistossani niin paljon, että ne hämmentyvät toisiinsa; ja sitä paitsi on minulla paljon tärkeämpiäkin asioita ajateltavana.»
Mutta ajattele kuinka ihanaa olla niinkuin ei mitään ja kuitenkin sydämessään odottaa noita salaisia hetkiä! »Miksi tuo ihminen on niin iloinen?» kysyvät kaikki. Eikä kukaan aavista miksi tuntuu niin iloiselta. UUNO: Ensin nähdä pari kertaa vuodessa, sitten joka kuukausi, sitten joka viikko, sitten joka päivä... LEENA: Joka päivä? Jos vaan voi pitää salassa...
Päivän Sana
Muut Etsivät