United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos olisimme saapuneet kirkkoon ennen varsinaisen jumalanpalveluksen alkua, olisi meillä ollut tilaisuus nähdä lapsenkaste kuorissa, meluavan väkijoukon tungeskellessa ympärillä. Tämä huono tapa herätti jo silloin pahennusta ja sitä koetettiin hävittää.
Onko Parsifal, hänen poikansa, se mies, joka Graalin temppelin kuorissa on puhkeava Graalin ilohartaaksi kuninkaaksi, jonka sydän leimuu omana ylhäisenä tunnevalkeanaan? Onko Parsifal se väkeväiloinen sankari, jonka tulvivan sydämen edessä Graalin pyhä malja kumpuu täytenä, ja synkeys sulaa Graalin yltä? Vavahdusmielellä kuuntelee Anfortas sanat pojastansa, Parsifalista.
Rinnan polvistuvat Parsifal ja Konviramur Graalin kuorissa, kädet ristissä liikkuvilla sydämillään, silmät neitsyessä yllä. Neitsyen edessä leimuu Graalin kultainen malja, eivät Parsifal ja Konviramur huomaa sitä pyhää maljaa, vaan katsovat neitsyttä yllänsä ja häilyvät valkeana nousuna.
Myöskin kuorissa vanhat vaakuna-kilvet olivat koristetut kukostavilla kukkasilla, merkiksi että se vanha suku kukoistaisi hänen ja Oskarin kautta. "Tuopa oikein kaunista on!" huudahti Josefina seisahtaen vanhan kaksois-vaakuna-kilven eteen, "katsopas, sillä on seppele kauniimmista ruusuista, samoista kuin ristilläkin!"
Kuten meidän päivinämme, niin silloinkin oli valmistettu hautataksa, jonka mukaan esim. Raumalla hauta kuorissa maksoi 12 taalaria, kuoron ja ensimäisen pilarin välillä 8, sitten toiseen pilariin saakka 7 taalaria kuparia j. n. e. Halvin hauta kirkossa, kauimpana vasemmalla, maksoi 5 taalaria.
Koska polvistuu hymistysrintainen Parsifal Graalin rukouksiin avaavassa kuorissa? Niinkuin lempeä liehuva liina leijailee Parsifalin mieli, kun hän kulkee maailmaa ja ajattelee Graalin viihdytystemppeliä. Siellä sulaisi rinta tähden silmäksi, ja tunteet olisivat valkoisia ja punaisia kukkasia sydämellä. Linnunliverrystä siellä olisi ja hartauden liihotus-siipeä.
"siinä tarkoitan Beauchampin hoviin kuuluvaa kirkkoa, jossa t:ri Humden lukee pitkiä saarnoja, jotka joku piispa vainaja vuosisatoja sitten on kirjoittanut; niitä hän lukee niin kuolleella äänellä, kuin tulisi tuo kanta-isiemme vanhoista kuvista, jotka seisovat kirkon kuorissa. Kaupungissa on peräti toista.
Parsifal polvistuu ja antaa rintansa liikkua, ajatukset tulevat aaltoavina, suutelevat hänen sieluansa ja haihtuvat, ihanaa on hänen olla polvillaan Graalin valkohumuavassa kuorissa. Hetket kuluvat, Parsifalin rinta liikkuu puhkeavina kukkasina ja kirkko humisee hiljaisena.
Kun loistotekojen tähtipolte tuikkaa sydämessään, silloinkin uneksuu Parsifal seisovansa Graalin korkeassa kuorissa punaleimuisena ritarina, rintansa kevyenä ylennettynä säihkyntänä kuin linnunrata yön tähtisellä taivaalla.
Pullo kainalossa istui sotamiehiä penkeissä ja kuorissa, ja hurjia, kevytmielisiä lauluja kaikui samojen seinien sisällä, missä äsken oli pyhiä virsiä veisattu. Kaarle Kustaan pääkortteeri oli pappilassa, jonka ikkunoista hänellä oli vapaa näköala rantojen ja jäiden yli.