Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Emäntä kaikesta päättäen, arvelivat he, antoi kuolemallaan hänelle kestävämmän ojennuksen kuin koskaan elonsa päivinä. Poikaa ei näkynyt hautajaisissa hänen olinpaikkansa ei ollut kenenkään tietona. Mutta maahanpaniaiset olivat tuskin ohi, kun Heikkilästä alkoi taasen kuulua kummia. Niinkuin vanhat salaperäiset voimat olisivat yhtäkkiä manautuneet esille.
PEMBROKE. Ja kun se puhkee, varon, että visva, Jok' erkanee, on vienon lapsen surma. KUNINGAS JUHANA. Menemme suista kuolon vahvaa kättä. Vaikk' elävä on mulla tahto myöntää, Niin kuollut teidän pyyntönne on, loordit. Tän' yönä Arthur kuoli, niin hän sanoo. SALISBURY. Varoimme, ettei tautiin apua. PEMBROKE. Kuulimme lapsen olleen kuolemallaan Jo ennen kuin hän kipuakaan tunsi.
Ei ole mitään muuta neuvoa jälellä kuin että hän todistaa sisaruutensa kuolemallaan ja tartuttaa teihin lavantaudin. Seitsemäntoista teistä, jotka kuolleena lepäävät laudalla, ei enää voi kieltää, että tuo nainen todella oli samaa lihaa ja verta kuin tekin, ja se kenties pehmittää muutamien eloonjääneiden sydämet. "Mahdotonta."
Me tottelimme, ja Dalton aloitti heikolla, vapisevalla äänellä hartaan rukouksen, jossa hän kiitti Jumalaa, joka hänen niin ihmeellisesti oli äkkinäisestä haaksirikko-kuolemasta pelastanut ja suonut levossa sulkea silmänsä onnellisena siinä uskossa, että oli pääsevä rauhan majoihin Vapahtajansa luokse, joka häntä oli niin äärettömästi rakastanut, että oli kuolemallaan pyyhkinyt pois hänen ja koko maailman syntivelan.
Ei värähdystäkään huomaa hänen kasvoillansa. Hän on vain kalvea, kuin kuolemallaan oleva." "Se on tosi," sanoi Ludwiki. "Hän on kalvea, ja katsojat tulevat yhä raivommiksi ja peuhaavimmiksi. He ovat peräti unhoittaneet minun läsnäoloni. Mutta en minä siitä pahastu; sillä tämä kohtaus on tosiaankin ihastuttava; ja minä en olisi sitä saanut nähdä, jos vain seurattiin kohteliaisuutta.
Valppauttani eivät tapaturmatkaan voi saattaa häpeään! KAARLO. Siis hyvästi siksi! Seitsemäs Kohtaus. Ha! ha!!! Jo vihdoin perille Mä pääsin toiveitteni hartaiden! Mun rakkaat poikaseni iloitkatte! Pian kristittyjen päämies kuolemallaan On teidän kuolemanne sovittanut. Oi, olkaa tyytyväiset armaat lapset!
Siinä he nyt seisovat kaikki masentuneina sen ympärillä, joka on oman pettäjänsä heidän käsistään pelastanut ja on sen tekonsa kuolemallaan maksava. Seisten heidän keskellänsä ja lähtöä tehden hän taas puhuu heille, ja nyt he eivät voi enää häntä väärin käsittää. Hänen vertyneet silmäluomensa räpäyttelevät taajaan, kun hän siinä puhuu vähän lyhyempänä kuin useat heistä.
Mutta sen sijaan kuului sitten joka yö tuolla kauhealla tunnilla huoneessa, missä milloinkin olin pitkä, sydäntä-särkevä huuto, joka aivan, kuin jonkun kuolemallaan olevan hirveä valitus-huuto, tahi jonkun kuolemaan asti piinatun tuskanhuuto täytti jokaisen kuulijan sydämmen vavistuksella ja kauhistuksella.
Seuralaisjoukko kohta täytti tämän käskyn, käyttäen siihen ulkopihassa olevaa kaivoa; ja Bonthron, joka ei jaksanut tätä kuritusta vastustaa, ilmoitti kuitenkin vastahakoisuutensa sanattomilla öhkimisillä ja röhkimisillä, aivan kuin kuolemallaan oleva metsäkarju.
KERTTU. Sun rikoksesi, Lalli, ovat suuret Kun sinä kristittyä vertakin Jo olet vuodattanut, mutta Hän, Jok' kaiken mailman virheet sovitti Ja kuolemallaan meidät lunasti, Hän voipi sinuakin armahtaa Ja armahtaakin... LALLI. Vaiti mieletön! Niin tosin! KERTTU. Sä ällös suutu, Lalli, mutta mieti Mun sanojani tyystin tyvenellä Mielellä!
Päivän Sana
Muut Etsivät