United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta emäntä seisoi yhä liikahtamatta keskellä pihaa niinkuin hän ei olisi ollut oikein selvillä mitä oli tapahtunut. Ja jäi yhä seisomaan heinäväen lähtiessä päätään pudistellen ja hiljaa puhellen tiehensä. Kului pari päivää Heikkilästä ei kuulunut hiiren hiiskausta, kaikki näytti tasaantuneen ennalleen. Mutta kolmantena päivänä tapahtui odottamatonta.
»Etkö ymmärrä niitylle!» Ja hän lennättää pojan luotaan sellaisella vimmalla, että tämä tömistää pitkin syöksyaskelin loitos pihalle. Väki katsoa toljottaa. »Ja se olen minä, joka tästä päivästä lähtien tässä talossa käsken niin että sen nyt jokainen tietää!» Väki on ymmällä, mutta alkaa suoriutua liikkeelle. Kahteen päivään ei Heikkilästä kuulunut mitään.
Heikkilästä ei kuulunut vuosikausiin ainoatakaan selvää rattaan rasahdusta, vain jonkunlaista humua, joka ikäänkuin väreili koko talon ympärillä ja hiipi salaperäisenä kaikuna kaikkien sen toimien pohjalla, mutta jonka oikeasta olemuksesta ei kukaan ollut täysin selvillä. Arvotuksen keskuksena oli emäntä.
Emäntä kaikesta päättäen, arvelivat he, antoi kuolemallaan hänelle kestävämmän ojennuksen kuin koskaan elonsa päivinä. Poikaa ei näkynyt hautajaisissa hänen olinpaikkansa ei ollut kenenkään tietona. Mutta maahanpaniaiset olivat tuskin ohi, kun Heikkilästä alkoi taasen kuulua kummia. Niinkuin vanhat salaperäiset voimat olisivat yhtäkkiä manautuneet esille.
Meidän filosofian kandidaatimme mielestä kai oli vähän hullunkurista syödä kyytimiehensä seurassa, vaan koe onnistui ja harvoin oli hän syönyt niin ahmivalla ruokahalulla kuin nyt. "Usein olen professori Malmin kuullut puhuvan herra Heikkilästä," sanoi kandidaati. "Niin isästäni." "Ei, vaan teistä itsestä, herra."