Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Levollisempana lähenen nyt kuolemaa, tietäessäni että sinusta, poikani, tulee äitisi turva, johon hän saattaa turvautua vastaisina ahdistuksen päivinä. Lue minulle todistuksesi, silmäni ovat himmeät, en saata omin neuvoin lukea."
Toiset haavoitetuista vielä tavoittelivat elämää, toiset rukoilivat kuolemaa, mutta vieläkin toisilla ei ollut tietoa elämästä eikä kuolemasta, vaan ainoastaan tuskista. Viimeisenä kulki puuantura-reki, jota ajoi Ulla nääntyneenä valvomisesta ja puuhista. Re'en toisella sivulla astui majurinrouva Sprengtport.
Ne, jotka tekevät kuolemaa ja kovaa tautia sairastavat, eivät tavallisesti kiinnitä huomiotansa aikaan eivätkä paikkaan. Heitä kummastuttaa, että ystävät, maapallon toiseltakin puolelta haettavat, eivät heti ole saapuvilla, eikä heitä ihmetytä, jos ne, joiden ovat otaksuneet olevan hyvin kaukana, seuraavassa silmänräpäyksessä saapuvat.
Kuolemaa ei kuitenkaan kuulunut, ja kolmen päivän perästä lähdimme pois. Mutta tuskin olimme kävelleet penikulman matkaa, jo tuli poika ratsastaen perässämme, kun isä haikeasti meitä kaipasi, ja meidän täytyi palata takasin.
"Olkoon; mutta miksi sanomme sitä, joka ei siedä kuolemaa?" "Kuolemattomaksi", sanoi hän. "Sielu, sehän ei siedä kuolemaa?" "Ei." "Kuolematon on siis sielu?" "Kuolematon." "Hyvä", sanoi Sokrates; "saammeko siis tuon sanoa todistetuksi? vai miten sinusta näyttää?" "Ihan kylliksi todistetuksi, Sokrates!"
Lyhyen, mutta kuolemaa halveksivan vastarinnan jälkeen saivat useimmat John Brownin joukkolaisista surmansa, hän itse muutamien uskollisten kanssa joutui vangiksi, tuomittiin pikapikaa Virginian korkeimmassa oikeustossa ja hirtettiin. John Brownin kuolemanrangaistus tapahtui joulukuun 2 p:nä 1859.
"En pelännyt kuolemaa", vastasi Antti ja kääntyi katsomaan saarnamiestä, joka astui hänen perässään. "En muista, että yhtenäkään hetkenä olisin uskonut hukkuvani... olin niin varma pelastumisestani..." "Vaikka näit toisten koskeen katoavan?", kysyi saarnamies kummissaan. "Vaikka, ja vaikka jo viimeisillä tunneilla tunsin voimani vähenevän", vakuutti Antti.
Urut soivat, kynttilät kuorissa kimmeltää. OLAI Hän on kirkossa. REITA Enkelit katossa ja kerupiinit ... harput ja kanteleet ... ei kuolemaa, ei kipua! OLAI Hän on taivaassa... EM
Jollei, te näyttäisitte, kuinka tulee kuolla. Voi, jospa täällä olisi yksi, jonka olen tuntenut. Sillä minä olen tuntenut miehen ja ainoastaan yhden koko elämässäni, joka nauroi kuolemaa. Oi, jospa hän olisi täällä! Cineas! Cineas! missä sinä nyt olet? Miksi luovuit ystävästäsi? Sinulla ei kumminkaan ole mitään valitusta minua vastaan.
Siihen oli hänen sydämensä kasvanut kiinni, sitä piti hän paratiisina, josta karkotus merkitsi hänelle kuolemaa ja kadotusta. Kurja naisraukka! Ja eräänä iltana oli hän kadonnut. Boleslav tahtoi vihdoinkin puhua hänen kanssaan ruokavaroista ja huusi häntä. Ei mitään vastausta. Keittiö oli tyhjä. Puistossa, rannoilla, sillan luona, koko saarella ei jälkeäkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät