Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Itse Kristus kuoli ristinpuussa, ja nyt kuolevat tuhannet hänen mukanaan miksi Hän siis yksin minua säästäisi? Kuka minä olen, Marcus? Kuulin Pietarin sanovan odottavansa marttyyrikuolemaa, ja mikä minä olen hänen rinnallaan? Kun pretorianit tulivat meille, pelkäsin kuolemaa ja tuskaa, mutta nyt en enää pelkää. Katso, kuinka hirveä tämä vankila on, mutta minä menen taivaaseen.
Muista, että täällä hallitsee Caesar, mutta siellä hallitsee Vapahtaja, laupiaana ja täynnä armoa! Ei siellä ole kuolemaa. Sinä rakastat minua, ajattele siis kuinka onnelliseksi minä tulen. Oi armahin Marcus, muista, että sinä tulet minun luokseni." Hän vaikeni ja veti hätäisesti ilmaa kipeään rintaansa. Sitten hän vei Vinitiuksen käden huulilleen ja kuiskasi: "Marcus!" "Mitä, rakkaani?"
Itse asiassa on sekin suuren työn tulos; siinä koetellaan usein yhden ainoan tiiman kuluessa vuosikausien uutterien töiden tulokset, mihin ne kelpaavat. Tällöinkin tulee sinun olla voimakas eikä ainoastaan lihaksiltasi jos mieli päästä voitolle. Sinun täytyy tällöin olla myös voimakas sydämeltäsi ja ylevä sielultasi. Et saa pelätä kipua etkä kuolemaa; et saa rakastaa lepoa etkä elämää.
Yhä uusia ja taas uusia pilvihirviöitä riuhtoo myrsky irti alkuperäisestä pilvivuoresta ja hurjassa raivossa kiidättelee niitä hujan hajan tummaksi käyneelle taivaan laelle. Siellä ne kohisten tungeksivat toisiansa ja pimittävät ilman, mutta kuitenkin samoavat kaikki samaanne päin, uhaten hävitystä ja kuolemaa kaikille.
Trudainen mielessä lähintä tulevaisuutta pimitti yhä enemmän tuo epätietoisuus, joka on kuolemaa pahempi; tuo ahdistava, kauhea, säälimätön viipymys, joka pitää mieltä piinauspenkillä, ja joka sydäntä kalvaa. Tämän kauhean yön pitkän, lohduttoman kuolemankamppauksen kestäessä, tuli hänelle vaan yksi helpoitus.
Niin tosiaan oli siihen aikaan. Uudistuisiko se taas? Ei susi koiran kuolemaa itke, mutisi eräs sotamies. Jos on totta mitä puhutaan, niin hullusti vaan käy. Monet muutkin olivat kuulleet pahoja enteitä. Hatut tahtoivat valtakunnan turmiota, ainakin Suomen menettämistä. Eipä ruotsalaiset ensi kertaa leikanneet kaistoja toisten selästä. Mitä nuo suuret välittivät tästä kurjasta maasta.
Prokopius laskee sen kolmeksikymmeneksi tuhanneksi mieheksi ja haavoitettujen määrän vielä suuremmaksi. He olivat joka puolella kaupunkia ahdistaneet piiritettyjä kuolemaa pelkäämättä. Pankratiuksen portilla ja Hadrianuksen haudalla oli heitä kaatunut tuhansittain.
Ja luuletteko, mitä minä sain siellä kuulla minä, joka olin kertonut mitkä vaatteetkin hänellä oli yllä, mikä hattu päässä minä sain kuulla ett'ei komisarius ollut koko päivänä astunut jalallaankaan ulos huoneesta. Se oli näky ja se tiesi kuolemaa; hän kuolikin kohta." "Kukahan meistä nyt kuolee? Varmaankin te, joka uskotte..." Sihteerillä oli sukulainen maakartanossa lähellä kaupunkia.
Isabella toivoi kuolemaa, oli elämään väsynyt, tunsi itsensä hyödyttömäksi tässä maailmassa. Kolme vuotta naimisen jälkeen luuli hän kuoleman tulevan, sen hän uskoi kälylleen Marialle, jota kohtaan hän tunsi haaveilevaa ihailua. Ja kolmannella vuodella kuolema tulikin. Isabella jätti jälkeensä suuren tyhjyyden.
Siksi luovuin Ma viittatiestä. ENKELI. Siks' et kuolemaa Voi välttää. Jollei armontarjous Sinulle kelpaa ota kirous! Lähtee. BILEAM. Jos elämä näin loppuu, nauran sille. Siis terve, kuolema! Jo pilvi nousee, Jo myrsky uhkaa, läikkyy salamat. Ihana myrsky! Kirkas ukkonen, Poveeni iske! Kuoltuani jatkaa Ma tahdon kesken katkaistua matkaa. Lähtee paljastettu miekka kädessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät