Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Montinin Jori nauroi ja huusi: »Flickor, kom då si!» Muutamia tyttöjä kapusi töyräälle ja kummissaan katselivat pakenevia, vaan kun huomasivat Ojanniemen Marin, niin remahtivat nauramaan. »Pappa o' mamma, kom då si!» huusi joku tytöistä. Pappa ja mamma tulivat lähemmäksi töyrään alle ja joku rouva kolmantena. Nauroivat hekin nähdessään nyt sen kumman.
Nähtävästi huomasivat toisetkin tuskan, sillä he eivät, niin kuin muussa tapauksessa varmaan olisivat tehneet, kironneet tuota heikkouden osoitusta, vaan Vennu kysyi kummissaan: »Paha olla?» »Nii-in! Minun on niin kamalan paha olla. Jos te oikein ymmärtäisitte, mutta... No niin; siitä Korvenloukon tappelusta asti olen minä ollut todellakin niin kuin helvetin piinassa.»
Ja mitä minäkin, vanha mies, enää tässä teen, ei koskaan enää Alina kulje ovissa... Hän veti äkkiä henkeensä liikutusta hillitäkseen. Uuno nousi ylös. No, joko todellakin? sanoi nimismies kummissaan. Tämä lähtö riisti häneltä harvinaisen tilaisuuden purkaa sydäntään. Henrik ja Uuno olivat hänelle sukulaisuuden tähden niinkuin näkyvä muisto tyttärestä.
Missä on Hermina neiti?" kysyi kummissaan ja hengästyksissään oleva kornetti. "Hää?" vastasi rohtimen-kehrääjä. "Missä herras-väki on?" kirkasi kornetti vimmatulla äänellä ja katsoi kiivaasti akkaan. "Mitä? Hää?" vastasi akka, pannen tyytyväisenä nuuskaa nenäänsä. Kornetti polki jalkaansa. "Oletko varsin kuuro?" kirkasi hän kovalla äänellä, "minä kysyn, mihinkä herras-väki on täältä matkustanut?"
Aluksi kuunteli Nero kummissaan Tigellinuksen sanoja, mutta vähitellen hänen näyttelijäkasvonsa alkoivat muuttua ja ilmaista vihaa, sääliä, myötätuntoisuutta ja kiihkoa.
Boleslav nyökäytti hänelle hymyillen päätänsä; hän oli liian iloinen, tietäessään tytön olevan jälleen täällä, sanoakseen hänelle ainoaakaan vihaista sanaa. »Keitä nyt joutuin minulle jotakin lämmintä», sanoi hän, »ja tarvitsethan itsekin.» Pelokkaan kummissaan tuijotti tyttö Boleslaviin. »Mitä vielä odotat?»
"En pelännyt kuolemaa", vastasi Antti ja kääntyi katsomaan saarnamiestä, joka astui hänen perässään. "En muista, että yhtenäkään hetkenä olisin uskonut hukkuvani... olin niin varma pelastumisestani..." "Vaikka näit toisten koskeen katoavan?", kysyi saarnamies kummissaan. "Vaikka, ja vaikka jo viimeisillä tunneilla tunsin voimani vähenevän", vakuutti Antti.
Ympärilläseisojat katselivat kummissaan ympärilleen.
Jos hänestä miehen ja puolison ma saan, olen nuorikko nuhteeton, olen hälle ma vaimo ja orja.» Kovin kuuli valtias kummissaan sanat tyttären, muuten tyynen; ei ollut hän nähnyt milloinkaan noin riehuvan Sophrosynen. Hän kutsutti luokseen airuen, luki kirjehen, mietti vaieten, jo keksi keinon ja julisti sen: »Kiven kallihin kalliista myynen. Hyvä on!
En, miten saisin aikaa lukemiseen?" kysyi Aino kummissaan. "Ettekö saisi aikaa lukemiseen?" toisti ylioppilas hänkin kummissaan. "En, mutta isäni lukee minulle ääneen joskus illallisen jälkeen." "Ja se on mielestänne hauskaa?" "Eipä juuri niin hauskaa. Hän aina valitseepi sellaisia hyödyllisiä kirjoja, eivätkä ne ole yhtään hauskoja." "Mutta ettekö lue mitään itseksenne?" "Kyllä joskus vähäisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät