Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Ja tuli tuima anoo: "Hän poltettakoon minussa!" Kaikk' ilman tuulet sanoo: "Hän meissä saisi kulua." Maa, meri ahnas janoo Ja nielis kokonahan Kuin Koran joukon pahan. Ah, kunne kurja kuljenkaan, Ah, kussa avun, armon saan? Ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs. En paeta Voi, Jumala, Kun uhkaa lakis pyhä. Mua armahda, oi Herra!
Tuntikausia tai vuosia olisi saattanut kulua, ainakin vaivoja nähneeltä, kun Alroy taas pääsi taidollensa. Hänen silmänsä aukenivat hitaasti, hän loi ympärilleen tuijottavan katseen, hän makasi Genthesman luolassa. Kuu oli kadonnut, mutta aamu ei ollut vielä koittanut. Yksinäinen tähti pilkisteli mustien vuorten huippujen takaa. Hän liikutti heikosti jäseniänsä; hän aikoi nostaa kättänsä huumaantuneelle otsallensa, mutta huomasi, että siinä oli valtikka.
Sillä välin kapteeni Jerlströmistä alkoi tuntua, ettei hän sunnuntai toisensa jälkeen jaksanut istua samassa penkissä kirkossa kuin pormestari. Hän kumminkin antoi vuoden kulua, miettien keinoa, jonka hän ensi sopivassa tilaisuudessa aikoi esittää ja saada päätökseksi, ja joka lienee esiintynyt pormestarille hyvin odottamattomassa muodossa.
Minä tahdon että hän tulee sinun vaimokses, mun kultasydäminen poikani sinun vaimokses, sä rautakoura, ja se pitää saada aikaan, ennen kuin kovin monta viikkoa kerkiää kulua. Kas niin, saas tästä, juodaanpa sinun iloisten häittesi malja, seppä veitikka!"
Maata pitää viljellä, että leipää saadaan, ja siihen voimia tarvitaan. Antaahan olla, ajan kulua. Nähdäänpäs, eikö tästä kasva toisenmoista sukupolvea, kuin tuo entinen, valtion viroista vaan kiistelee. Kunnottomat! Eivät jaksaneet maata kaivaa eikä itse leipäänsä hankkia, niin palkkalaisiksi rupesivat, toisten elätettäviksi.» »No, mutta Jussi! Tarvitaanhan virkamiehiäkin maassa.»
"Yhden voitolla on koko nuoruuden elämä loppuva äkkinäinen kuolema saa tulla kukan elämälle; mutta kuihtua seura-elämästä, antaa voitto-aikakautensa kulua vuosia pitkällä hivutustaudilla, ennenkuin rouvana alkaa uutta loistavaa kulkua, se on tuskauttavaa ... ei, ei!" Sellainen oli hänen päättelynsä.
Se on se merkki, jonka Jumala on painanut jokaiseen kansaan, siten että on antanut sen kauan yhdessä asua. Tämän merkin kantaa kukin muassaan, menköön mihin tahansa maailmassa. Se kyllä saattaa kulua kasvatuksen, tapojen ja elämän vaikutuksien kautta, mutta harvoin se kokonaan häviää.
Eikä se ajatus tahtonut niinkään pian kulua tuntumattomaksi. Vähän päästä tuli siihen äiti. Maisteri oli mennyt, ja Elli istui yhä entisellä sijallaan. Täällä oli maisteri ... oliko puhetta siitä? Oli. Uudistiko hän siis kysymyksensä? Uudisti... Ja mitäs sinä? Minä suostuin. Vaan rakastatko sinä häntä siis todellakin oikein? kysyi äiti arasti.
Virkki vielä mennessänsä, lausui lähtiellessänsä: "Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan uuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi, uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi, kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa."
Vaan nytpäs näytetään, ettei se enää käy. Sanotaan: topp! entinen leikki on lopussa ja toinen leikki alkaa! Antaahan olla, ajan kulua! Tässä ehkä viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Niin on käynyt maailmassa ennenkin. MIKKO. Sitä on Topra! Nyt kuulet, Matlena, olenko minä suotta kehunut miestä. MATLENA. Enhän minä veikkonen sitä väitäkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät