Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
»nyt jätän tällä kertaa palveluksenne, lähden aluksi koettamaan, ja jos ei rupea vetelemään, niin tulen takaisin.» Seppä kielsi kiven kovaan sen homman ja sanoi: »Nythän tulee vasta opin aika. Enhän ole sinua vielä opettanutkaan, en ole luullut että sinulla niin kiiru on.» »Ei kulu aikani alituisessa viinan juomisessa. Nyt lähden, jääkää terveeksi», sanoin ja silloin lähdin.
Mitä sinun on tuon temppeli-rosvon kanssa tekemistä? EBBA. Minä olen ollut hänen morsiamensa, minä olen tuota jumalatonta miestä seitsemän vuotta lempinyt järkähtämättömällä rakkaudella ja uskollisuudella! PEBPETUA. Ah! Nyt löysin avaimen sun sydämees! HIERONYMUS. Neljänneksen tuntia on nyt kulu- j nut. Niin kauan lupasi hän odottaa vastaustamme. ! PBEPETUA. Hän siis uskalsi odottaa vastausta
Runoilijan sanat ovat kuin rahoja jalosta metallista; niillä on aina arvoa, mutta rahan-merkit kuluvat, ja pian niitä ei enää käytetä. Herran Sana on kuin timantti; se ei kulu konsanaan, vaan säteilee samalla loistolla Herran viimeiseen päivään asti. Tulkaa! DARNLEY. Oletteko yksinänne? KNOX. Olen! DARNLEY. Tahdotteko puhua erään onnettoman kanssa? KNOX. Aina. Tunnetteko minua? Kuningas!
Kuvitelkaamme mielessämme, että nämä ihmiset löytävät uusia apulähteitä, keräävät suunnattomia rahasummia ja alkavat auttaa. Mutta ei kulu viikkoakaan, ennenkuin käy samoin. Hyvin pian kaikki varat, olivatpa ne kuinka suuria tahansa, valuvat niihin syvennyksiin, jotka köyhyys on muodostanut, ja asema jää ennalleen. Mutta ehkä on vielä kolmas keino?
Seuraavana aamupäivänä Maria kysyi häneltä, oliko hän nukkunut huonosti, kun näytti niin kalpealta ja eikö hänen pitäisi ruveta työhön? Mitä varten? ihmetteli Adelsvärd nauraen. Eikö aika kulu meiltä muutenkin hyvin?... Tyttö selitti vakavasti: Tottahan nuorella vaimollasi täytyy siellä kotona olla jotakin, millä elää! Maria katui sanojaan, kun näki hänen kasvoissaan tuskallisia värähdyksiä.
"Eihän toki, isä kulta", sanoi Jenny viattomasti, "voimmehan ostaa käyntimattoja päälle, niin se ei kulu ollenkaan." "Peittäkää sitten vanha matto niillä, niin kaikki tuttavamme luulevat alla olevan uuden." Koko naisvalta nauroi tälle ehdotukselleni ja sanoi sen olevan niin miesten kaltaista.
Tälläkin kerralla olin talossa yötä, mutta nyt oli ajan ja yön kulu aiwan toisenlainen. Nyt kelpasi minullekin uni, sillä nyt ei ollut isännän ja Kertun sisällinen tuska tunnollani. Mielihywäkseni huomasin myös, ett'ei isännän iloisuus ollutkaan sitä laatua, että hän olisi täydellisesti palannut entiseen elämäänsä ja unhottanut mitä hän oli jo saanut maistaa ja kokea.
Ponnosti se kävikin. Liitupallit halkeilivat käsissä, kun hän painoltaan kahnautteli puolen kyynärän korkuisia alkukirjaimia. Hupainen sitä oli syrjästä katsoa, varsinkin jos arvasi tarkastaa nenää, miten sekin näkyi kirjoitusliikkeitä tekevän. Kuluttaa se tuo liitu maalin pöydästä, huomasi hän jo viimein. Laittakaa semmoinen muu lauta, johon opettelette, se ei kulu ja on sukkelampi puhdistaa.
Minä uskon väsyneesti, tiedottomasti kuin suuren koneiston kulunut ratas jos se voisi ajatella uskoisi siihen, että totta on sillä, mikä sitä kuluttaa, jokin tarkoitus, kaiketi eivät ole suotta rakennetut nuo suuret, ihmeelliset koneet eikä turhaan kulu se voima, joka sen ympärillä vaikuttaa.
Anna suuta, Suomen likka, Tälle Suomen sulhoselle; Suu ei kulu suuellessa, Käsi kättä antaessa. Täm' on iltoja iloisin. Ilona käki metsässä, Lammas laihohalmehessa, Neito nuori nuotehessa, Pieni lapsi lattialla; Iloiset on muutki illat, Remusat on muutki retket, Täm' on iltoja iloisin, Tämä retkiä remusin.
Päivän Sana
Muut Etsivät