Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
»Vai tämä tyttökö se nyt on Iiri?» sanoi Arvo, »en häntä olisi tuntenutkaan». Samalla hän ojensi marjatötterönsä tytölle, joka nostaen ihanan, kiitollisen katseen pelastajaansa kumarsi nöyrästi ja kiitti. Arvo taputti tytön päätä, sanoen: »Kyllä luulen toiste paremmin tuntevani sinut, ellei aivan monta vuotta kulu, ennenkuin sinut näen.»
»Ei kuin viisikymmentä.» »Pitääkö työtä tehdä?» »Ei nuo ole kovin ankarasti ajelleet työllekään. Ainahan sitä omastakin halustaan jotakin tekisikin, kun olisi terveyttä. Eihän se aika kulu työtönnä.» »Eihän se oikein kulu.» »Onko muita siinä talossa?» »On toinenkin, mielipuoli. Sen paimennapa olen parhaastaan ollutkin.» »Onko pahastikin hullu?» »Aikatavasta höpsii runsaastikin.» »Ei ole raivo?»
"Mutta sinne on varmaan pitkä matka, Taavi", hän esteli, vaikka äänellä, joka kehotti vastaväitteihin. "Ei niin pitkä kuin kylään", vastasi Taavi; "eikä puoltakaan aikaa kulu, kun matka sujuu niin joutuisasti myötävirtaa. Mutta parempi meidän on minun mielestäni olla yötä Whiten mökissä ja palata mukavasti seuraavana päivänä, ellei teillä, Kirsti, ole mitään sitä vastaan!
Antti heittäytyi hieman leikilliseksi ja naurahtaen keskeytti: »Mutta vaatteessa sillä ei paljoa kulu, jos tuolla ei liene isot tulotkaan.» Eero näki, että Hanna kuuntelee hänen kertomustaan oikein pystystä korvin, niin ei ollut kuulevinaankaan Antin puhetta, jatkoi vaan kertomustaan tosissaan: »Kuuluu se joskus pistäytyvän talossa, vaan ei se kuulu kauvan siekailevan eikä puhuvan mitään.
Ne luultavasti nyittiin yksitellen irti, ja kun ei uusiakaan sijaan kasvanut, niin lienemme hiljalleen laskeutuneet maan pinnalle. Isänmaan onni ja sen loistava tulevaisuus ne himmenivät, eikä meistä kenestäkään tullut suuria sankareja, niinkuin lasna ollessamme olimme uskoneet. Mutta nuoruuden unelmat ja lapsuuden usko eivät sentään milloinkaan kulu kokonaan pois.
Mutta mitä aattelemme tästä asiasta? Sisar itsensä koskeen syöksi ja tässä seisoi veli, eikä suuresti minänsä ollut, kuultuaan tytön surkean lopun. 2:N PAIMEN. Ihmeitä olemme tänäpänä nähdä saaneet, ja onpa meillä kotona ehtoolla juttelemista. Kulu, päivä, kiireesti että pian näitä kummia ilmoittamaan pääsemme. 1:N PAIMEN. Ihmettelemän pitää.
Nyt jälkehen kymmenen vuoden Taas terve, sä veikkonen! Nyt illan vietämme juoden Ja muinaista muistellen. Ei hetken huolet nyt paina! Olot mieless' on entiset: Me ystävät olimme aina; Ilot, murheetkin yhteiset! Mut siit' on jo kymmenen vuotta, Ja aika on oikkuinen. Nuo vuodet, ne kulu ei suotta! Kai huomannut lienet sä sen? Ei ehjänä aika päästä: Sen virta kaikk' kuluttaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät