Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Virkkaen noin tamineet emo kuoloton laski Akhilleun jalkojen ääreen; kalskahtain sovat soi taesorjat. Peljästyivät myrmidonit, ei katsoa niihin tohtinut ainoakaan, sitä säikkyi. Vaan näkö niitten nosti Akhilleun vimmaa vain; tult' iskivät tuimaa kulmien alt' uron silmät, kuin salamoita ne säihkyis; koppoi maasta hän riemahtain jumal-antimet uljaat.
Riipuksissa oleva pää kohosi vihdoin myöskin ja silloin vasta voi huomata hänen syvälle vaipuneet silmänsä. Olisittepa nähneet, kuinka kiihkeinä ne kimmeltivät syytäen säteitä mustista kuopistaan noiden sydenkarvaisten kulmien alta!
Silloin hypähti hän istualtaan ylös kuin ammuttu, että ruskeat silmät mustien kulmien alta säkenöivät, levitti kätensä ja huudahti: Jumala sinut vielä nuorittaa kuin apostoli Paavalin! Siitä säikähdyin ja vaivuin pitkiin mietteihin. Asetuin heidän kannalleen ja sovitin raamatunpaikkoja sen mukaan. Mitä kauemmin niitä sovittelin, sen paremmin ne näyttivät sopivan.
Jos nuo neljä ystävystä sattuivat yhteen semmoisena hetkenä, saattoi joku ponnistamalla lausuttu sananen olla ainoa, millä Athos koko aikana sekaantui keskusteluun. Sen sijaan piti hän niin hyvän huolen lasistansa, että hän joi yksinään enemmän kuin muut kolme yhteensä, ilman että hänessä näkyi muuta kuin jyrkempi kulmien rypistys ja syvempi alakuloisuus.
Häijy katse leimahti harmaitten kulmien alta. "Minulla ei enää ole lapsia, herra Claudius, sen tiedätte te parhaiten", lausui hän teroittaen pistävästi te sanan ikäänkuin tahtoen sillä iskeä syvän haavan. Hän kumartui syvästi ja palasi nopein askelin samaa tietä, kuin oli tullutkin.
Mutta he eivät olleet arvanneet hänen Liisan kanssa poistuneen. Irene oli kohauttanut tietysti valkeita olkapäitään ja riisunut oopperapukunsa kokonaan. Laskenut sen sitten kauniisti ja säntillisesti syrjään, vielä kerran ihaillen sen upeutta ja muodinmukaisuutta. Signe oli seisonut paikallaan, pieni ryppy kulmien välissä, ja miettinyt. Eikä kumpikaan olleet vielä puhuneet mitään.
Mutta lannistettu hän oli, leväten kauniina ja rauhallisena laudallaan se pieni kulmien rutistus, kuolonkamppauksen sormenjälki, joka näkyi silmien välissä, sekin vain kohotti hänen ankaraa arvokkuuttaan. Hautajaiset olivat suuret ja komeat, niinkuin sellaisen talon ja sellaisen vainajan arvolle sopi.
Ja kun hän tapasi nuoria kotimaahan palaavia taiteilijoita, ja heiltä kuuli kertomuksia ulkomailta, Pietarin ja Leipzigin konservatorioista, Rubinsteinistä, Scharvenkasta y.m., silloin sädehtivät nuo mustat silmät tummain kulmien alta ja innostuksen tulta tupruivat.
Niin on rakas, rovasti. Hänen silmänsä paloi; syvä, sininen, lauhkea silmän pohja paloi hehkuen tuuheiden kulmien alla. Rovasti tietää sen ... jos olisi itselleen niin käynyt. Rovasti heltyi. Kyllä minä sen ... kyllähän ... ja olisinhan auttanut, Juha saa uskoa, että olisin auttanut, jos olisin voinut. Mutta Juha ymmärtää, että esivallan käskyä vastaan ei voi asettua. Eipä ei...
Päivän Sana
Muut Etsivät