Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ja vaikkakin me jonkunverran pelkäsimme hänen terävää, arvostelevaa katsettaan ja hänen kulmakarvojaan, jotka helposti rypistyivät kokoon jos hän vain huomasi likapilkun jonkun vaatteissa tahi jonkun sormet punaisiksi marjapensaiden jäleltä, niin pidimme me kuitenkin hänestä sydämenpohjasta.
Petronius rypisti kulmakarvojaan ja vastasi ikäänkuin harmistuneena ja äreästi: "Saatathan, jumalallinen, tuomita minut kuolemaan, jos sinut ilmiannan, mutta ei sinun uhkauksesi minua peloita, sillä jumalat tietävät kuinka vähän minä kuolemaa pelkään."
"Ei ole hauska ampua miestä, jolla on kädet ja jalat sidottuina," sanoi englantilainen rypistäen hiukan kauniin kaarevia kulmakarvojaan. "Oh, eivät he tunne samalla lailla, nuo neekerit, kuin me. Minä näin kerran kuinka eräs mies meni ammuttavaksi, katsoi suoraan pyssyn suuhun ja kaatui noin vain! virkkamatta sanaakaan. Niillä ei ole mitään tunteita noilla neekereillä.
Vik sanoi, että hän tahtoi palkata naisen valvomaan lapsen luona. »Ei tarvita; meitä on jo kaksi, Holtin Katriina ja minä», Kornelia vastasi. Vik kohotti kulmakarvojaan hiukan. »Aiotko sinä ?» »Aion, minä menen sinne, kuin olen syönyt.» Vik ei sanonut mitään, ennenkuin ateria oli päättynyt. Sitten hän sanoi: »Ei minusta ole mieleen, että sinä menet sinne.» Kornelia ei vastannut.
Littimer, nostaen hiukan ylös kulmakarvojaan, mutta ei silmiänsä, "oli eräs nuori nainen, joka joutui harhatielle ja jota minä koetin pelastaa, Sir, vaikka se ei onnistunut.
Yks kaks on ylioppilas, sitte maisteri ja vaikka mikä. Eero tuijotti tuleen, rypisti kulmakarvojaan ja tuijotti taas. Sitte hän sanoi yksikantaan: Ei tule mitään. Minä tunnen sen. Aina kun ajattelen eteenpäin niin tunnen aivan, miten kaikki luistaa käsistäni. Mikä kaikki? Eero ei vastannut. Elinan neula lensi suihkien läpi kankaan. Sitte hän sanoi yhtäkkiä kuin omille ajatuksilleen: Pyh!
Rosvon kysymys ja julkeus olivat mielestäni niin hassumaisia, etten saattanut olla naurahtamatta. "Mikä sinua naurattaa?" kysäsi hän, rypistäen kulmakarvojaan. "Vai etkö usko, että olen suuri keisari? Vastaa suoraan!" Minä kävin hämille. Mahdotonta minun oli sanoa rosvoa keisariksi: se olisi ollut kelvotonta pelkuriutta.
Viimein työntäytyi sieltä kulmakarvojaan myöten lumeen tahrattu mies. Hyv' iltaa, sanoi Hellmanni arasti. Hyvää iltaa, hyvää iltaa, vastasivat toiset ystävällisesti. Veli on hyvä ja käypi istumaan. Epäilevästi mulkoillen vuoroin kumpaankin ja märkää partaansa sormillaan kampaillen istui Hellmanni tuolille sohvan viereen. Isäntä tarjosi tupakkaa ja totia, mutta hän ei kumpaakaan ottanut.
Mutta Svenonius rypisti kulmakarvojaan, mutisi jotakin "nostetusta" rajuilmasta ja korotti sitten taas äänensä: Olen tullut tämän lain palvelijan saapuvilla ollessa kuulustelemaan sinua, Inkeri, sielusi tilan ja maallisen vaelluksesi puolesta, josta paljo pahaa kerrotaan.
Keisari rypisti harmistuneena kulmakarvojaan. "Oikeudellisista syistäkö sinäkin?" kysyi hän melkein ivallisesti. "Minä sanoin: tällä kertaa." "Miksi?" "Koska välttämätön on asetettava mieluisan edelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät