Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Joku antoi hänen käteensä pienen korin, josta taas näkyi maidolla täytetty olutpullo; hän veti mustan sadetakin yllensä, otti korin käteensä ja rupesi lähtemään. Henrik silloin myöskin heitti ylleen palttoonsa ja läksi häntä saattamaan asemalle. He kulkivat nopeasti puhumatta keskenään sanaakaan. Ajatukset menivät niin yhtäänne, ettei tarvinnut puhua.
Lähtöä edellisenä päivänä kulkivat päälliköt temppelistä toiseen; joka paikassa uhraeltiin, vieläpä Egyptinkin jumalien altareille. Kansa odotti juhlallisella innolla auqurien ennustusta. Quaterquartus levitti kätensä ja lausui silmät ummessa: "Sota on sortava Roman vihollisen." Ketä hän Roman vihollisena piti, Diocletianoako vai Carinoa, sitä tuo kunnon mies ei virkkanutkaan.
He kulkivat hetken vierekkäin puhumatta sanaakaan. Vihdoin kysyi Erkki: "Oletteko nykyjään kuullut mitään kaupungista, Aino neiti?" "Olen." "Ja kaikki teidän ystävänne voivat hyvin?" "Kyllä, kiitoksia!" "Se ilahduttaa minun", sanoi ylioppilas, "on aina hauska kuulla hyvää niistä, joita rakastaa."
Tämän vuoksi sydämestä aivoihin nousevat elonhengekkeet herättivät sielussa vihan mielenliikutuksen ja samalla nämät elonhengekkeet kulkivat aivoista niihin hermoihin, jotka saattavat panna veren kulkemaan pernasta ja hienoista maksalaskimoista sydämeen, estäen tämän vahingollisen nesteen pääsyn sinne.
Majurinrouva käytti tilaisuutta kysyäkseen, eikö olisi mahdollista löytää jotakin sopukkaa, johon voisi sijoittua ainakin yöksi. Löytyi kyllä, sillä eukko itse asui aivan likellä, mutta kaiketikin oli hänen mökkinsä liian halpa niin hienolle herrasväelle. Siitäpä vähät; majurinrouva ilmoitti olevansa ylen kiitollinen ja pian kulkivat kaikki neljä lehmän jälissä likeiseen mökkiin.
Toiset, ikäänkuin humalapäissään, kulkivat vähän matkaa aivan suoraan, mutta sitten äkkipäätä kääntyivät ympäri ja kiersivät takaisin samalle paikalle.
Nuorukaiset kulkivat edelleen kaunista aamua ihaillen ja joutuivat niin huomaamattaan rantakadulle Auran siltojen alapuolelle. Ihastuksissaan tahtoi Leo tarjota ystävälleen tuoretta ahvenanmaanjuustoa, joka oli sen ajan viattomia herkkuja ja jota ruokahaluisten ylioppilaiden oli tapana ostaa suoraan pursista.
Oi, jälleenpä ne herääntyivät taas, nuo hänen lapsuutensa unelmat, ne kulkivat ohitse niikkaellen naurahdellen, nuo hänen hilpeän mielikuvituksensa ihanat kuvat; kultainen satumailma astui esiin kätköstänsä kaikessa entisessä komeudessaan ja ihanuudessaan! Silloin helkähti hopeanheleitä kellon ääniä ja hiljainen suhina veti hänen silmänsä ylös puoleensa.
Aarnio ei enään vastannut, vaan koetti pysytellä Julian rinnalla, joka kulki kiivain askelin. Ei sinun tarvitse seurata minua! tiuskasi lopulta Julia. Mutta herran nimessä...! Taaskin kulkivat he hetkisen äänettöminä. Lopulta ei Julia voinut enään itseänsä pidättää: Sepä nyt on ihmeellistä ettei tuosta miehestä pääse eroon! Mene nyt jo hiiteen! Kun kiusaakin aina vaan, kuin piru kintereillä!
Ja vasta pitkän aikaa näin oltuaan syvässä äänettömyydessä yksi ja toinen alkoi puhua kuiskutellen toiselle. Apulaisen kanssa suorittivat asiansa myöskin kuiskuttamalla. Juhlallisina ja hiljaa liikkuivat huoneessa, minkä liikkuivat. Ja varpaillaan kulkivat vielä rappusissakin. Sanoma Kröijerin kuolemasta levisi tuulen nopeana kaikkialle.
Päivän Sana
Muut Etsivät