Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Ylös vuorta kahden kulkivat, Eri puolta tiestä astuivat, Käyden riitelivät keskenään, Koira haukkui heidän välillään. Raskahasti kaiku vastaltaa, Raskas kulkea on vastamaa, Toki poika, toki tyttönen Koirinensa nousee vuorellen: Ta'ustalla metsän siintävän Näytti taivas maata etsivän, Taivas maata etsi, vettä maa, Sydäntäkin sydän halajaa.
Ensikertaa oli nyt Elsa tuolla Vanhaankaupunkiin vievällä tiellä, ja mukavaa oli sitä tietä kulkeakin, kun meri mukana seurasi. Päästyään Sumtähden viljelysmaiden kohdalle, lausui Elsa: "Olisipa Helsinki silloin aimo kaupunki, jos se tänne saakka riittäisi!" "Varttoo nyt, varttoo nyt", sanoi mummo ja astui edelleen. Niin kulkivat he sivu Sumtähdet ja Annebergit, ja tulivat Vanhaankaupunkiin.
Ne käsittävät vuodet 1682 87, jolloin Raumalta lähetetyt miehet kulkivat ympäri Suomen ja Ruotsin, keräten hurskaita apuja Rauman Pyhän ristinkirkon ja koulun uudesta rakentamiseksi, jotka olivat joutuneet tuhkaksi suuressa palossa, joka ensinmainittuna vuonna poltti kaupunkia.
"Se tulee tiedämme siitä, kun käypi harvoin kirkossa", vastasi keittäjätär. "Ehkä! Olkaapa nyt neidit hyvät ja pistäytykää meilläkin jalkojanne lepuuttamassa." Tytöt eivät estelleet vaan kulkivat mamselin perässä taloon. Siellä he menivät kyökkiin. Vähään aitaan ei piiat tehneet muuta kuin istuivat. Sannakaan ei ääntä päästänyt, sitä vähemmin keittäjätär.
Vielä se kasvatti miehiä, jotka väsymättömän ja uhrautuvaisen uutterasti vaikuttivat seurapiirissään taikka kulkivat etäisiin maihin julistamaan metsissä ja soilla puutteen ja kuoleman vaarain keskellä Jumalan sanaa pakanakansoille. Benediktus. Länsimaisen luostarielämän uudistaja Benediktus vetäytyi jo nuorukaisena pois Rooman turmeluksesta elämään yksinäisyydessä.
Hilja näki heidät, kun he hänen sivutsensa kulkivat, mutta hän ei vähääkään liikahtanut. Pojat katsoivat Hiljaa; hän oli mustissa vaatteissa, ja hänen kasvonsa olivat valkeat kuin lumi; ja peläten tuota kalpeata olentoa he läksivät juoksemaan kotiinsa, minkä vain ennättivät.
Venäjän puolelle he eivät ulottaneet ryöstöretkiään, vaan kulkivat siellä yksinomaan myymässä saalistaan, joilla matkoilla välistä olivat kuukausia paikkakunnalta poissa. Mutta juuri kun ihmiset alkoivat toivoa, että joukkue oli jo ainaiseksi poistunut, osoitti jokin uusi ilkityö, että miehet olivat palanneet takaisin ryöväyksiänsä jatkamaan.
Etupäässä iloisina, hilpeän vapaina parvina palasi isänmaan ylpeys ja kukka, rikasten pojat, jotka vapaaehtoisina jääkäreinä olivat omine hevosineen ja omine aseineen lähteneet pyhään sotaan. Heidän tiensä Saksan halki oli lakkaamatonta juhlahumua. Mihin tulivat, kulkivat he ruusuilla ja kukkasilla; kauneimmat neidot halasivat olla heidän rakastamiaan, jaloimmat viinit heidän juotavinaan.
Suolle tultuaan metsästäjät kulkivat sen reunoja myöten etsien riekkojen jälkiä. Metsäniemekkeeseen tultuaan Yrjänä, joka hiihti edellä, seisahtui ja nosti kätensä pystyyn. Pojat ymmärsivät liikkeen ja riensivät sinne; he tiesivät, että hän oli löytänyt jotakin. Kun he olivat tulleet perille, hän osoitti maahan. Siitä oli kulkenut hirviä.
Mutta silloin oli kuulunut kimakka vihellys, ja ihmiset olivat huudahtaneet! »Tuolta se tulee! tuolta se tulee!» Ja sieltä se oli tullutkin aukeata pitkin ... puhaltaunut huokuen ja pursuten sillan syrjään ... sydänalaa oli vihlaissut Liisan ja aivan oli ollut selälleen hoipertua ... ja tuonut tullessaan huoneita, jotka kulkivat pyöräin päällä ja joissa oli lasit ja jotka olivat toisissaan kiinni, ja itse se kiilsi kullalle ja välkkyi, että silmiä huikaisi... Ihmisiä oli sieltä pölähtänyt asemasilta täyteen...
Päivän Sana
Muut Etsivät