Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Kyllä kuulin mieki kurja Sen pahan kukon parunnan, Vaan en voiuut vielä nosta, Enkä haikennut havata; Uni petti, vuoe voitti, Petti pehmyt päänalainen, Nuori sulhonen nukutti, Käsivarsin vaivutteli. Kauan maata annettu.
Kun pistää ulos sormensa peitteen alta, herää heti vilusta. Tuskin alkoi aamu koittaa, kun eräs epäkohtelias kukko rupesi ihan akkunan alla laulaa hoilottamaan. "Kuuletko, kuinka sen kukon aave, jonka eilen söimme, rupee kummittelemaan?" kysyi Erzsike heräten. Ei tullut kysymykseenkään, että enään olisi käynyt nukkuminen.
Nyt on minun silmäni käännetty, taikka on Valko muuttunut piruksi, hän sanoi pirttiin tullessaan filosoofin levolla. No, kuinka niin sitten, kysyi korttierin isäntä. Johan nyt vallan hassuja puhuu, nuhahti Kreeta. Onko hevonen noiduttu, tutkasin minä. Vielä se majassa kuului syövän, kun kukon laulamalta ulkona kävin, muistutti emäntä.
Nyt oli jo vatsakin melkein kylmänä, kun hän peitettä nosti – hän oli, näet, kasvojansa peittänyt – ja sanoi: "Kritoni, me olemme Asklepiolle velkaa kukon; suorittakaa se, älkääkä unhoittako!" – ja nämä olivat hänen viimeiset sanansa. "Sen teemme," sanoi Kritoni; "mieti, onko muuta sinulla sanomista."
Hän kääri mustan vaippansa ympärilleen ja katosi varjon tavoin yöhön. Seuraavana aamuna ennen kukon laulua hunnutettu nainen ratsasti goottien leiristä. Ruskeavaippainen sotilas käveli hänen vieressään taluttaen hevosta ja katsahtaen tuon tuostakin hunnutettuihin kasvoihin. Nuolen kantaman päässä heidän jäljessään ratsasti palvelija mytty takanaan. Satulasta riippui iso nuija.
Erään talon pihalla oli asentopaikkamme, siihen teimme nuotiotulen ja kannoimme heiniä allemme; sitte istuskelimme niitten päällä nojallamme nuotion ääressä, kun yhtäkkiä kuulimme lähellä olevasta pienestä kanakoppelista erään kukon raikkaalla, heleällä äänellä vetävän aamuvirttänsä.
Kuin kanat kotkotimme, Ja siinä jos kulki ken, "Kykerikyy!" hän luuli Nyt kukon lauluksi sen. Oli arkku kartanolla, Sen seinät paperoin, Me muutimme sinne, ja oltiin Muka ylhäisöperhe noin. Ja naapurin vanha kissa Tuli aina vieraisiin; Heti kumarrus, niiaus sille, Ja siinäkös kursailtiin. Sen vointia tiedustimme, Osanottoa teeskellen; Moni vanha kissa on kuullut Nuo lauseemme jälkeen sen.
Sydänkesäinen kiireen työajan hiljaisuus vallitsi Sakari Kolistajankin talossa. Väki oli hävinnyt työmaille. Oli puolipäivä. Kukon kiekaisu leikkasi poutaista hiljaisuutta. Kartanolla, kaikkialla tyhjää, äänetöntä.
Anna sinä vaan kukon kiekua, hymähti Lönnrot, se ennustaa aamun tuloa. Hyviä ne ovat nuo puheesi ja paikallaan, puhuitpa missä hyvänsä ja kuinka useasti, et ikinä ylen useasti.
Minä ajattelin kylmää kättä, joka äkkiä tarttuisi minun käteeni, ääntä, joka kuiskailisi kamaloita sanoja korviini, veristä olentoa, joka lattiasta nousisi silloin naapuritalosta kuului kukon kimeä ääni, joka koittavan päivän valon kanssa yhdessä karkoitti minulta pois kaikki aaveen-tapaiset mielikuvitukset.
Päivän Sana
Muut Etsivät