Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Sillä tavoin olin vähitellen tullut jokseenkin uuvuksiin; mutta väsymätön seurakumppalini kehoitti vielä viimmeiseksi menemään varaskortteeriin. Mutta hän muistutti minua panemaan kelloni ja kukkaroni samaan taskuun ja pitämään käteni siinä. Me tulimme pimeälle kadulle. "Mikähän tuo suuri, valaistu huone tuolla on?" kysyin minä. "Se on kaikkein pahimmanlainen tanssi-huone.
Hän tervehti jotenkin liikutettuna, istui kreivin viereen ja näytti epäröivän, kuinka puheensa aloittaisi. Lyön vetoa, että armaalla Ebballani taas on keräyslista suomalaisia pakolaisia varten ja että hän sisarellisesta ystävyydestä pelkää perin tyhjentävänsä minun hoikan kukkaroni sanoi kreivi tekeytyen iloiseksi.
Hänen voimansa palasivat. Syksy kului hiljalleen. Félicité sanoi, että rouva Aubain saattoi olla huoleton. Mutta eräänä iltana oltuaan kävelyllä lähistössä, näki Félicité palatessaan herra Poupartin ajoneuvot oven edessä; ja hän itse oli eteisessä. Rouva Aubain sitoi parhaillaan hattunsa nauhoja. Antakaa minulle hiillosastiani, kukkaroni, käsineeni, mutta joutukaahan.
»Tätä olen tehnyt sitä varten, että sinulle harviaisvaatteiksi ja tätä työvaatteiksi, ja tätä itselleni jokapäiväseksi, ja tässä on nyt tekeillä kangas omiksi pyhävaatteikseni.» Enpä malttanut olla minäkään näyttämättä, mitä olin saanut aikaan. Otin kukkaroni, jossa oli kolmesataa markkaa rahaa. Pieninä kappaleina kun olivat, niin näytti olevan suuri joukko.
"Hum haa!" pani prinssi. "Annas kukkaroni tänne, Edgar" hänen kammaripalvelijansa tuosta kuiskasi hänelle jotain korvaan "niin oikein, niin oikein, johan sen annoin pois tälle tyttöparalle. Kyllähän minulla, mestari seppä, on tarpeeksi kokemusta teidän ammatistanne ja käsityöläisistä ylimalkaan, tietääkseni, ettei haukkaa saa tyhjin käsin luokseen tulemaan.
Näet, otin povestani sen onnettoman kukkaroni ja jonkinlaisella raivolla, joka, kuin mikähän tulipalo, itsestään kasvamistaan kasvaa, nykäsin siitä ulos kultakolikoita, kultaa, kultaa, yhä vain kultaa, heitin sitä kiiltävää hyvää pitkin lattiaa, kävelin sen helisevän kullan päällä ja yhäti lisää siihen heitin kunnes väsyin, jotta täytyi minun heittäytyä pitkälleni sen kultakasan päälle, siinä vyöryin ja olin mielissäni, hyvilläni, ihastuksissani siitä, että oli minusta tullut näin rikas, näin tavattoman rikas mies.
Vai ettekö ole mitään velkaa sille miehelle, joka kerran torjui iskun joka oli halkaista teidän päänne, ja toisen kerran iski irti käsivarren joka juuri oli laukaisemassa ja lähettämässä kuulan rintaanne? Mitä enempää voitte joutua sille miehelle velkaan? Vai merkitseekö kaulani vähemmän kuin kukkaroni? Jos tuo on ylhäisesti ajateltua, kautta kurjan sieluni, niin on se myöskin hyvin tympäisevää!
"En ole enään morsiames tästä lähtein, koska tuollaisen häpiän teit". "Enkä minäkään enään sinun sulhases, votakka, koska varastit mun kukkaroni", vastasi Löppösen Lauri, ja vetäysi piiloon väkijoukkoon. "Loppuuko asia tähän?" kysyi lautamies, ja kääntyi Laurin puoleen. "Loppuu, minun puolestani", vastasi Lauri, ja lähti menemään pois.
Rikkautta, rakkautta, monta ystävää, muutamia vihamiehiä, kaunis puoliso ja paljon lapsia on suotu hänen osakseen. Tuo kuitenkin taas teki mielen keveämmäksi. "Vähät siitä," arveli Antti, "jos kohta nuttu menikin ja korvarenkaat ja simsetti ja kaulahuivi, jotka olivat taskussa. Koskapas sitä ihminen vahingon veräjälle pääsee. Ja olihan onni sekin, että kukkaroni sattui olemaan liivin taskussa.
Koskapas sitä ihminen vahingon veräjälle pääsee. Ja olihan onni sekin, että kukkaroni sattui olemaan liivin taskussa. Hm rikkautta ja kaunis puoliso Elsa onkin kauniin tyttö koko maailmassa » Likeisillä portailla soitettiin nyt kelloa. Sisältä kuului posetiivin ääni, väkeä tulvasi sinne ja Antti meni myös. Se oli panoraama.
Päivän Sana
Muut Etsivät