Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Mutta hän on olevinaan vilpitön, kunniallinen ja jalomielinen ikäänkuin kastamattoman koiran niinkuin hänen sopisi harjottaa kristityn ritarin avuja! Puhutaan, että hän on kääntynyt Richardin puoleen ja pyytänyt päästä ritarikunnan jäseneksi".
Siellä kasvoin enemmän pienen metsäläisen kuin kristityn ihmisen tavoin, ja kaikessa muussa, paitsi valkeassa ihonvärissäni, oli mahdoton eroittaa minua neekeri-nulikoista, jotka seurakumppaleinani olivat.
Waikeampi asema on maan aatelistolla: jos he tottelewat toista tai toista, woiwat molemmissa tapauksissa saada nuoran kaulaansa tahi joutua mestauspölkylle." "Todella, ystäwäni, hankalin kaikesta on palwella kahta herraa, mutta kun olot niin hämmentywät, kuten, Jumala paratkoon, tällä hetkellä, on yhtä waikea oikean kristityn määrätä mihin puolueesen liittyä.
Joka tappelu menee hukkaan, ja kaikki Jumalan lahjat menevät tyhjään, joll'et sinä niistä pidä lukua. Tämä pitää paikkansa kaikilla elämän aloilla, eikä suinkaan vähimmin Jumalan valtakunnassa. Kristityn tulee uskoa, että hän on kristityksi tultuaan saanut myös lahjan toisten hyväksi.
Kristityn centurion piti viedä kirje perille seuraavana aamuna. Mutta kun Vinitius seuraavana päivänä saapui vankilan edustalle, astui sadanpäämies rivistään, tuli hänen luokseen ja virkkoi: "Kuule minua, herra. Kristus, joka sinun mielesi on valaissut, on osoittanut sinulle armonsa.
Kuolleen piirteet olivat lujat ja päättäväiset viimeisessä unessaan; mutta huulilla väikkyi yhä ylpeä hymy ei kristityn toivonhymy, vaan vihan ja uhman synkkä ivahymy. Kasvoilla eli vielä varhaisen nuoruuden kaunis voima. Hiukset valuivat vuolaina kiharoina sileälle otsalle, ja ensimäiset miehuuden merkit loivat lievää varjoa marmorinkalpeille poskille.
Mutta ei se luku onnelliseksi tehnyt, aina oli vaan semmoista hiukasemista, janoa taikka mitä lienee ollutkaan. Lukuni takia hutiloin töissänikin. Monesti sai kyntöhevonen seisoa pitkät tuokiot sill'aikaa kuin minä pensaan juurella luin Kristityn vaellusta tai Eustakiuksen kirjaa. Monta kertaa oli lukemiseni juuri syynä hirvennahkaisen läikymiseen.
Saman kunnioituksen vainajalle osoittivat kaikki Maurilaiset sotapäälliköt rajoilla; he antoisat saattokunnan, joka kuljetti kristityn kuninkaan ruumista Gibraltarista Sevillaan, rauhassa jatkaa matkaansa. Yusef ei elänyt kauan näin jalomielisesti itkemänsä vihollisen jälkeen.
Mutta miksi oli kristillinen yhteiskunta koskaan suvainnut näitä perustukseltaan pakanallisia kapinoitsijoita, tiedettä ja taidetta? Se oli myönnytys, joka lopulta oli kukistava tai uudistava sen. Tiede oli aina epäuskoinen, ja taide on kehittynyt nautinnontunteesta ja vieläkin kehittää sitä, vaikka kristityn ensimmäinen velvollisuus olisi kukistaa se. Se oli jo liikaa Fonnista.
"Ei, isäni", sanoi Katri; "olihan se varmaankin vaan kristityn velvollisuus, että yritin temmata palavan kekäleen pois tulesta". "Mutta ei suinkaan suurta viisautta", vastasi isä, "että milt'et polttanut sormiasi siinä semmoisessa työssä. Mitäs te, korkea herra, siitä sanotte?"
Päivän Sana
Muut Etsivät