Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Kuningatar oikaisihe äkkiä suoraksi ja katseli häntä hetkisen terävästi, niin että Kristian löi silmänsä pois; sitten sanoi hän olkapäitänsä kohauttaen: »Elä tee itseäsi huonommaksi kuin jo olet... Tiedäthän varsin hyvin, että kun luopumuskirja kerran on allekirjoitettu, niin on kaikki menetetty.
Kristian tahtoi panna Valdemarin sänkyyn, mutta hän riiteli vastaan kaikin voimin, ja kun musta mies pelkäsi tekevänsä hänelle pahaa, jos hän ottaisi hänen kovasti kiini, huusi hän apua, ja rouva syöksi sisälle. "Taivaan Jumala! hänen haavansa ovat auenneet! Hänestä juoksee verta!" huusi rouva; hänen miehensä riensi myös sisään ja poika pantiin väkisin sänkyyn.
Tavallisesti joku tuli konttorista, kun eivät nuoret herrat olleet kotona; silloin Kristian Fredrik, mutta varsinkin Rikkard oli vastassa jo kaukana vuonolla purjehtiakseen satamaan ja juodakseen Marsala-viiniä laiva-majassa. Prikin kääntyessä ankkuri-paikkaa kohti, oli "rouvan vene" vielä kappaleen matkaa siitä.
»Mihin aikaan aamulla oli hänen tapansa mennä ulos?» kysyi prinssi, joka näkyi jo alkavan virota. Kristian kävi levottomaksi. »Sallikaahan hänen lopettaa... Entä sitten?» »Minun onnistui päästä talon tuttavaksi ja siellä työskentelin kaikessa rauhassa voittaakseni päämääräni.
Vaikka Kristian II ei juuri paljoa kirjoittanutkaan, muisti hän sentään katolisen kasvatuksensa ja piti mielellään ympärillänsä uskonnollisia esineitä; naistenkin kanssa hummatessansa ja torvien juhlatoitotuksia kuullessansa hän usein hypisteli päihtyneen vapisevin sormin korallista rukousnauhaansa, joka hänellä aina oli yllänsä.
Kesän loputtua seurasi maakotka Valdemaria Roskildeen, ja samoin seuraavana keväänä syntymäpaikkaansa, Sorön läpipääsemättömiin metsiin, jossa se nyt sai nauttia vapautta ja taisi lentää korkeimpiin puihin, milloin vaan halutti; kuitenkin oli se vielä niin kesy, että Valdemar ja Kristian viheltämällä saattoivat kutsua sen takaisin.
Kuullessaan nämä suruisen katseen säestämät sanat, tunsi Kristian suloista hämmennystä... »Aivan oikein, minä olin todellakin siellä.» »Yksinkö?» »No, mutta...» »Ah! Onnellisia ne naiset, joiden kanssa te...»
»Kuinka hauska mies kuningas on!... Ja kuinka hilpeähenkinen ... ja millaiset silmät hänellä on!» ajatteli pikku ruhtinatar, jonka puoleen Kristian usein kääntyi koettaen vähentää sitä juopaa, minkä hovitavat asettivat heidän välillensä.
Señora otti sen vastaan ja avasi sen aivan hitaasti. »Se on siis todellakin totta, Kristian, että sinä olet luopunut kaikista vaatimuksistasi...» »On, eikä siinä kyllin, luehan!» Ja sillä aikaa kuin Señora luki kirjelmää, seisoi hän vieressä hypistellen viiksiänsä ja tarkastellen rakastajatartansa tyytyväinen hymy huulillansa.
Kristian olisi halunnut yhä kauvemmas metsän peittoon ja yksinäisiin, villeihin seutuihin, mutta Señora taas tahtoi pysyä niissä tutummissa osissa metsää, missä ulkoravintolat ja puuveistosten myymälät houkuttelevat ihmisiä luoksensa, missä oppaat tarjoutuvat johtamaan kävijöitä täräjäville kalliomöhkäleille ja tippuville louhille ja missä maalaiskansaa asuu sinne tänne rakennetuissa tölleissä ynnä muissa piilopaikoissa kurkistaen uteliaana kaikkia ohitse kolisevia vaunuja.
Päivän Sana
Muut Etsivät