Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Nietos oli päivällä nuoskea, mutta hangen kamara karahti kovana jo ennen auringon laskua, ja yli selkien kuului kavion raksutus tyyninä toukokuun pakkasaamuina. Joskin maantie oli keskeltä vähän vaipunut, näyttivät nietokset kahden puolen tietä vain sitä korkeammilta. Ei ollut vielä vähääkään laskenut talvisen lumenpaisumuksen pinta.
»Ala nousta jo siitä!» äsähti kovana jo emäntä, Sakarin vaimo Anna-Liisa, vesisankoa tupaan tuodessaan. Näkyi olevan taas äkeissään. Eikä ihme, sillä hermostutti tuo Sakarin tila jo häntä. Mutta ei Issakainen kuullut. Kuorsata jyrisytti vain ja nukkui kuin pölkky. »Hulluksi tässä jo itsekin koko miehen kanssa tulee», tuskitteli puuhaileva Anna-Liisa itsekseen Sakarinsa asian vuoksi.
Kun Helena täysikasvuisena joskus pani silmänsä kiinni tahtoen muistella nuoruuttansa, ei hänen eteensä tullut muuta kuin tämmöinen loppumattoman pitkä ilta, joka laajentui vuosiksi ja otti kaiken sijan, niin ettei tuntunut olevan muuta muistettavanakaan. Vieraita. Kerran, pitkän loman perästä, eräänä kovana, kirkasaurinkoisena pakkaspäivänä tuli hoviin vihdoinkin vieraita.
Tuo entinen velkakirjan omistaja oli kernas ollut luopumaan siitä puhdasta rahaa vastaan niin ahtaana aikana, jolloin pelkokin lienee häntä siihen kehoittanut, että muka hänen saamisensa jää saamatta näin kovana aikana, jolloin kaikki köyhtyivät, mitä sitten nuot vasta-alkavat uudistalon asukkaat.
Tunturi oli kaiken tuon kuullut ja nähnyt ja muistojansa koonnut pitkien aikojen kuluessa, vuosien vieriessä, mutta se on ääneti ja nousee lumimerestä paljaana ja kovana, ankaralla katsannolla.
Everstiluutnantti kuunteli tuomiotansa aivan tyynellä mielellä ja varma on, ett'ei hän pitänyt rangaistusta niin kovana, kuin se oli aiottu, sillä jo aikoja ennen tätä oli hän tyytymätön nykyiseen asemaansa ja sitä paitsi kovin kyllästynyt näkemään, kuinka valtakunnan arvokkaimmat miehet jäivät syrjälle Bourdelot'in ja muiden hänen kaltaistensa rinnalla.
Vitkallisesti käänsi hän sitten päänsä laaksoon päin ja alkoi omalla kielellään laulaa tuolla syvällä kurkku-äänellä, jota niin usein olemme maininneet, kohottaen äänensä laulun kestäessä kunnes se kaikui kovana ja täytenä, vaikka kohta ei sointuvana. "Mieleni tekee, mieleni tekee hurskas-mielisten maahan tekee mieleni.
Hän sulki lapsuusystävän laihtuneen käden omaansa ja sanoi hiljaa: »Kovana käyvät myrskyt elämän merellä. Yksi vaan voi varjella.» Elokuun päivä paistoi. Tunturien lomitse päilyi kirkkaana pienen lammen pinta, ja riemukkaasti riensi tunturipuro kivistä uraansa sen syvyyteen. Mutta Eevin sairashuoneeseen ei päässyt päivä pilkistämään.
Muuan schrandenilainen, joka suosioon päästäkseen oli yöllä ottanut kiinni Boleslavin hevosen, toi sen alamaisesti irvistellen saapuville. Boleslav hyppäsi satulaan. Hänen miekkansa lennähti huotrastaan. »Hiljaisuus!» Kovana ja jyrisevänä kaikui hänen äänensä joukon päiden ylitse. »Käännös oikeaan, mars!» Ulos kylästä kävi kulku. Metsät lähenivät. Hän ei katsonut enää taaksensa.
Eikä se tarvinnutkaan pohjatuuli, hyydelmöinen, kuin yhden yön seudun, kun maa jo kovana kappasi ja lätäköt kaikki riittaan pani. »Talvi tulee», sanottiin, ja siihen vastattiin: »Jo tuon on aika tullakin.» Kylmi yön, kylmi toisenkin. Mutta kun sitten aamulla ihmiset ylös nousivat ja ikkunasta katsoivat, sanoivat: »Ka talvi!» Ja äänessä, millä se sanottiin, oli kuin: terve tuloa!
Päivän Sana
Muut Etsivät