Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
TASSO. Noin lempein kielin älä mulle puhu, sanoiltas viisailta sä säästä minut! Suo mulle onni hämärä, ett' ensin en tulis järkiini, ja järjiltäni senjälkeen joutuisi. Ma ruhjotuksi ytimiin saakka tunnen itseni, ja elän vain sen tunteakseni. Mua epätoivon raivo kouristaa, ja hornantuskassa, mi minut tuhoo, on herjaus vain heikko tuskanääni. Ma tahdon pois!
"Huh Katria, minkälaisia juttelee", vastasi rouva Frisk heristäen kättä Katrille, "oikein sydäntä kouristaa näitä kuunnellessa. Ikäänkuin me äitiparat sille mitään voisimme!" "Tietysti te voitte", vastasi Katri ankaran vakavasti. "Muistakaa, että kerran tulette Jumalan tuomioistuimen edessä vastaamaan niitten sielujen puolesta, jotka Hän on hoidettavaksenne uskonut.
SOFIA: Niin, niin, lapseni, minun sydäntäni kouristaa, kun ajattelen teitä kahta. Kuinka toisin on kaikki käynyt! LISBETA: Ja kuitenkin luulit voivasi edeltäpäin laskea kaikki. Sinä tiesit jo nimenkin: Rosencröell. Rosencröell! SOFIA: Niinpä niin Rosencröell! Ei kaikki ole vielä menetetty. LISBETA: Minä en jaksa toivoa enää.
Ristiretkeläisten leiriä kierteli ja melkein piiritti suurilukuiset joukot keveätä ratsuväkeä, joita helposti kuin ampiaisparvia saattoi kuoliaaksi kouristaa, kun niihin kerta pääsi käsiksi, vaan jotka olivat varustetut siivillä, paetakseen väkevämpää voimaa, ja okailla pistelläkseen.
Reita taas raivostuu, häntä alkaa kouristaa ja heitellä ja suonta vetää niin, että pää ja kantapäät vain ovat maassa, muu ruumis luokkina. Siitä nakkaa hänet istualleen, hän puristaa kädet rinnan yli, levittää niitä, suu vaahtoaa ja hän huutaa: Pois, sinä! Pois, sinä! Et tapa käärmettä .... kiusaat ja kidutat! Kirottu sinä, noidan sikiö, joka et tapa!
Minä en käsitä, kuinka voit vaivata kaunista sieluasi ajattelemalla menneitä aikoja, jatkoi kreivi; oletko ennen tanssinut ruusuilla, jumalallinen Jolantani!... Kaikessa sinä olet ihailtava, mutta eräässä suhteessa en ole koskaan voinut ymmärtää sinua... Kuinka saattoi olla mahdollista, että nainen, jolla on sellaiset ominaisuudet kuin sinulla, voi pysyä monet vuodet sellaisissa oloissa kuin sinä olet ollut?... Oikein sydäntäni kouristaa, kun ajattelen, mitä sinun onkaan täytynyt kärsiä eläessäsi yhdessä sen seikkailijan kanssa... Se oli kurjaa elämää, rakas Jolantani!
Tämä on toista. Tämä on pohja jalkojen alle. Nyt se tulee tulee se kauan odotettu, se suuri tosi. Enkö ennen siihen uskonutkaan? Miksi se nyt on minulle kuin uutta ja hurmaten kouristaa minun sydäntäni? Yön äänettömyydessä se nousee pauhaten niinkuin maat ja taivaat asemissaan kääntyisivät: Minä olen kerran oleva tämän maailman hallitsija, ja kuoleman jälkeen olen jumalien joukkoon astuva!
Jos lie hyvinkin käärme ... isäsi nostama ... se minua vaivaa ja koko sukuani. Reita tavoitti sydänalaansa. Koskeeko sinuun? kysyi Jouko. En minä silloin mitään tiedä, mutta ennenkuin se tulee ja kun on ohi, niin kouristaa niin pahasti... En minä sille eilen mitään vienyt, sanoi Jouko. Reita on ottanut kirjan ja alkaa sitä lukea ääneensä hymisten. Nyt se herkesi, sanoo hän lakattuaan.
Mutta silloin alkavat hänen kätensä vastoin hänen tahtoansa vapista. Vastoin hänen tahtoansa kouristaa jokin vieras voima hänen sydäntänsä, niin että kaikki veri pakenee kasvoista ja jalat herpautuvat: Vasili, minä hukun! huutaa Vera Mihailovna. Vasili, minä vannotan sinua kaikkien pyhien nimessä, en itseni vuoksi minä olen jo vanha, vaan sinun tähtesi, Vasili, Vasili!
Täällä se kouristaa niin kummallisesti, täällä näin." Ja sairas likisti kättänsä sydämelleen. Kului joltinenkin aika. "Olisihan minulla", virkkoi sairas jälleen; "olisihan minulla suuri pyyntö, mutta..." "Sano sata pyyntöä, sinä siunattu mies", vastasi emäntä. "Tekisi mieleni pappia." Isäntä kavahti pystyyn ja sieppasi turkit ylleen. "Kumpaistako?" kysyi hän ovessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät