Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Yks' on tuolla Toivolassa, Niemelässä neiti toinen, Kolmansi Kotalahella, Neljäs Neitolan kylällä. En taia sitä epäillä, Eri pelänne ensinkänä, Ettei ota onkeheni, Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki Sitä pelkeän pahasti, Etten saa ma ensimäistä Tuolta Toivolan kylästä. Potra on poikana eleä.
Sen pienen sievän kellon saa eräs nuori poika, josta minä toivon paljo." Topias avasi Josun takin, pisti liivin reikään koukun. Kaunis kello riippui kauniissa vitjoissa. "Ja se poika olet sinä." Josun silmiä huikasi kaunis kapine, kuorensyrjät olivat puhdasta kultaa. "Lue mitä kuoreen on kirjoitettu." Josu luki: "Ahkeruudesta ja uskollisuudesta."
"No se meidän pappa, se se on...." eikä hän sanokaan, mitä se meidän pappa oikeastaan on, mutta lapset ymmärtävät hyvin hänen tarkoittavan sitä, että meidän pappa se on jotakin semmoista, mitä muut papat eivät ensinkään ole. "Annas, muija kulta, puntari tuolta naulasta", puhuu Sjöblom, pistää sitten koukun hauen leukaan, mutta eihän tuommoista hirttä voi lattialta punnitakaan.
Vaikka olisin kuinka varma pyydyksistäni, saattavat ne pettää, sillä ei voi koskaan täysin taata heittosiiman solmuja eikä koukun kestävyyttä, vielä vähemmän sitä hienoa nahkaliuskaa, josta se ehkä on kiinni kalan leuassa ja joka hankautuu yhä suuremmaksi ja viimein solahtaa irti koukusta joko kalan hypätessä tai kääntyessä tai päästessä menemään ylöspäin.
Mies nousi ylös, hampaissaan hienonen nuora, jonka toiseen päähän oli vahvat rautavitjat solmittu. Hän viskasi nuoran yhden hirren ympäri; alhaalla olevat vetivät hänen käskystään; vitjat nousivat ja mies kiinitti niiden päässä olevan koukun hirteen.
Ja samoin jos virstan patsaasta tahtoisi katsoa vieläkö on monta jälellä, niin pään pitää kiertyä kohti. Minun isäni sen oli kerran nähnyt. Paljas, kurttuinen kaula ja musta kuin koukun varsi oli ukolla kumottanut.» »Tosi on asia. Elossa on viimeinen kertoja», keskeytti Antti naurahtaen. Eero puistalti päätään ja toimessaan lisäsi: »Tosi se kyllä kuuluu olevan.
Toverini viheltää, lepikko aukeaa ja sieltä ilmaantuu kaksi poikaa kantaen koukun varressa välissään sitä yhtä, jonka pyrstö viistää maata ja joka painaa seitsemän kiloa. Meidän piippumme lakkaavat hetkeksi savuamasta. Siunatkoon, sanoo englantilainen, silmät pyöreinä. Sillalta? Yes. Salakalla? Yes. Toveri tarjoo hänelle vapaansa. Välisuvannossa tässä lähellä olisi tilaisuus koettaa salakalla.
Nyhtäisen irti koukun ja mylläri pääsee istumaan. Näyttäkääpäs... Eikös teillä ollut juuri tämmöinen ... juuri tämä perho ylinnä perhossiimassanne? Tämmöinenkö ... tämäkö? ... mutta mitenkä se olisi joutunut minun housuihini?
Kun kala kiristää, niin se joustaa ja päästää, kun kala päästää, niin se kiristää. Ei ole kala vieläkään löytänyt sitä syvännettä, jota se etsii, pohjaa tonkien. Se on nyt keskisuvannossa, jossa se jurnittaa ylöspäin, aina kuohun alle ja hiukan ylemmäkin. Minun täytyy seurata mukana, pysytellä aina yläpuolella, ettei koukun ote irtaantuisi.
Kertomuksensa hän lopetti ilmoittamalla: "Siinä Nenosen lammissa, kun onkin oikein mustia kyrmyniskoja ahvenia, niin ne sitten vasta ovat hakkia syötille! Ei tarvitse muuta kuin viskaa vain veteen koukun, jossa on täky niin paikalla ne tarraavat siihen. Neidin pitäisi tulla kerran sinne kalastamaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät