Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Anna, tyttöseni, sytytä kirkkain silmin joulukynttilät palamaan joululle ja onnellesi. Mari, onko joulupuuro valmista? On, isäntä, ja kaunista ja vaaleata se on kuin kotipellon puuro ainakin. MARI tuo ruoan pöytään. IS
Ja hetipä katkesi Räätäkylän viisaus sielläkin pirtissä, kun vaan te suunne aukasitte. Kyllä minä laitan ryypyt teille siitä vielä, kun siksikään rikastunen.» Puhemies huultaan näpistellen sanoi: »Kyllähän niillä sovitaan, en minä ole sitä tehnyt ryyppyjä saadakseni.» Tultiin morsiamen kotipellon veräjälle.
Todenteolla, sanoi kansakoulunopettajan rouvalle valtiopäivämiehen emäntä häntä ei rouvaksi sanottu, tämä maistuu verrattomasti paremmalta kuin mitkään ostokahvit. Onhan tämä vain puhdasta...? Hän kääntyi kanttorin rouvan puoleen. Ihan selvää kotipellon ruista, tämä vakuutti. Ottakaa vehnästä ... no, enemmän. Kiitoksia, riittää jo. Ja kun ei ennen ole hoksannut kukaan...
Se ei ollut vielä aivan sammuksissa Jumalan kiitos! Kotipellon aita oli eräästä kohtaa kumollaan. Kas tuota, se pitäisi saada paikoilleen sanoi Heikki välinpitämättömästi haihduttaakseen totisuuden ja pysähtyi muka aitaa nostelemaan. Mutta Liisa kulki seisahtumatta eteenpäin. Heikki katsahti hänen jälkeensä. Mitä kummia hän olikaan tehnyt? Itkikö Liisa? Ei suinkaan!
Ei minulla olisi ollut aikaa tänne poiketa, mutta kun kotipellon yli oikaistiin, en voinut ohitse kulkea... Oli hyvä, että tulit, Tapani. Saanhan edes eväillä laukkusi täyttää, jos jälleen pitemmältä viipyisit... Nyt lähden, Anna. Oi, Anna, ne tähdet luovat valoa tielle. Totisesti on miehen käsivarren ja hengen arvoinen se maa, joka sinut kasvatti! Mutta en voi viipyä enää Hyvästi, tyttöni!
Kasken takana on ruishalme, kaunis, vihreä kosteikko keskellä mustaa metsää. Ja rukiin sisästä vilkuttaa ystävällistä silmää sen sininen kukka. Mieli käy viehkeäksi katsellessa tätä viljelyksen ensimmäistä voittomaata. Tuntuu yht'äkkiä niin turvalliselta kuin seisoisi kotipellon pientarella eikä kaukana ihmisten ilmoilta asumattomassa erämaassa.
kuului kotiin menevien Metsäkulman poikien laulu joen toiselta puolelta, kun Olavi astui kotipellon rinnettä ylös. »En eroais, en eroais!» toisti Olavi hyräillen outo, päättäväinen, miltei hurjanriemukas ilme kasvoillaan. 3.
Kotipellon pientareillekin alkaa jo pajupensaita ilmestyä.» »Niin, se poika... Saa nähdä miten sille vielä maailmassa käy. Mutta sepä on kumma, ettei tänne asti jo ole yhtään päässyt tulemaan niistä ajolaisista, saavatko ne siellä kylissä ne niin kiinni?» »Eei, kyllä niitä tulee, mutta eivät ole vielä ehtineet.»
Matti hiihti saunan peräitse ja pellon poikki valmista latua myöten metsään päin. Ensimmäinen rauta oli Matilla kotipellon nurkkauksessa; ei siihen paljon milloinkaan mitään käynyt eikä se siinä sitä varten ollutkaan. Mutta jos sitä ei olisi siinä ollut, ei olisi muihinkaan lankoihin käynyt sitä varten se siinä oli; semmoinen oli Matilla taika... Matti hiihti eteenpäin pellolta metsään.
Päivän Sana
Muut Etsivät