Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Siitä se ei kuitenkaan herennyt, vaan kiihtyi vain kiihtymistään, ja siihen tuo lienee kuollutkin, koskapahan kerran olivat tien vieressä tajutonna tavanneet, ja kun toivat taloon, niin ei ollut henkeä enää. Liisa tuli nyt kylkeisestä ja meni ulos. Se on ollut tämä meillä piikana monta vuotta, mutta nyt se on itsemiehinään. Se on hyvin käsistään tekevä ja ymmärtäväinen ihminen.
Ei ne häntä kuitenkaan tainneet erittäin huvittaa, koskapahan hän kohta muistutti miehiä, "ett'eiköhän maatamenon aika jo käsissä olisi, jos mieli huomenna kirkkoon nousta." Eipä miehet nyt kuitenkaan maata joutaneet, sillä mökin Tuomas kertoeli parast'aikaa rosvotarinoita ja sanoipa yhden nähneensäkin monena iltana talonsa ympärillä vainuavan.
Yön hiljaisuudessa tuntuu kaikki niin autiolta. Talvinen tähtitaivas vain mahtavana kaareilee yli elottoman seudun. Eipä se sentään olekaan aivan eloton! Mahtaa, olla aamupuoli yötä, koskapahan Lieksalan pirtistä tuli tuikkaa... Mutta eihän se olekaan Lieksalan pirtti. Ei näy pirttiä eikä kotaa, ei saunaa eikä navettaa. Uhkea rakennus seisoo niiden sijalla.
Muut olivat toki vähän ihmisellisempiä, mutta Surma-Olli itse ei tiennyt hyvyydestä enempi kuin ivastakaan, eli vaan omaa elämistään houreissaan. Eräänä päivänä hän kuitenkin näytti olevan tajussaan ja ymmärtävän, kun hoitohuoneessa kerrottiin, että talon nuori emäntä oli saunaan muuttanut, koskapahan kysyi: "poikako se on vai tyttö?"
Valee silmäili halveksien setää, jolla ei ollut mitään sanottavaa. Mikko luultavasti ajatteli sedästä samaa kuin Valeekin, koskapahan lausui: »Tämä setä sopiikin panna Annikan holhoojaksi, tämä siihen on kaikista sopivin.» Setä alkoi väännellä itseään, ikäänkuin aikeessa sanoa jotain, mutta sanomatta se jäi.
Ja siinäpä se vielä seisoikin, koskapahan lehdet silloin tällöin jalan alla ritisivät, ja saattoi sieltä muutenkin nähdä niinkuin vähä valkeain housujen tapaista oksain välitse. Silloin Kalle kohosi suoraksi ja kysyi kovin rosvon äänellä: "Onko siellä jänis vai mies siellä kuusen juurella?"
Ulos lämpimään käytävään tulvaa juuri parhaallaan musta virta suuresta salista, puhe on loppunut, sitä käännetään ja virvoitukset alkavat kai tuntua tarpeellisilta, koskapahan jono pakkautuu siihen huoneeseen, missä niitä on saatavana. Minä pujahdan saliin, eikä kukaan minua estä.
Kyökissä oli se sama naisihminen, jota Liisa oli ulkona tervehtinyt, ja oli siellä muutamia muitakin... Tokkohan se oikea mamsseli onkaan, koskapahan tekee hellaan valkeata?... Liisa toivotti uudelleen oven suusta hyvää huomentaan, mutta ei siihen nytkään vastattu... Katsottiin siristetyin silmin ja kysyttiin, mikä asiana.
Eipähän ole pahaan mieleen teistäkään sellainen jumalattomuus, koskapahan naurattaa. Kyllä kaiketi en puolusta, vaan naurattaahan tuo yhtähyvin, sanoi Lassi. Se joka toisen synnillä nauraa, se on osallinen siihen. Minä olen niin vähän lukenut, sanoi Lassi, että en pysty paljon inttelemään... Mutta eikö sitä saata antaa anteeksi, se on tullut sanotuksi nuoruuden huimuudessa. Enpä häntä niinkään.
"Eipä tuo vielä myöhäistä ollut, koskapahan ei pyrkiäkään tarvinnut ethän vielä ollut levolle aikonutkaan." "Niin, mutta minä olen odottanut jo päivän laskusta asti täällä ei ole ketään muita kotona kuin minä isä on teillä ja äiti ja Mari menivät kirkkoon." "Hyvä sitten! Mutta sinä et tiedä uutisia? Kohta saat talon isännän sulhaseksesi." "Olehan toki! Sinustako talon isännäksi? Pyhyy!
Päivän Sana
Muut Etsivät