Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Naamataulu oli aivan ympyriäinen, silmät pyöreät ja palavat, teräväkärkisten korvien päässä pitkät kankeat mustat tupsut ja leuan alla julman näköinen vaaleanruskea poskiparta, joka oli kuin ulospäin harjattu. Häntä oli vain kuin paksu, poikki hakattu ruskea tynkä.
Sitten hän ei ajatellut. Venetsian yö valtasi hänet. Utuisessa aamuhämyssä hän taivalsi asuntoaan kohti. Yhtään gondoolia ei ollut saatavissa. Päällystakin kaulus käännettynä korvien yli pystyyn hän kumartui väkisinkin joka kerta, kun sattui sivuuttamaan kulman. Se oli tarpeetonta. Vastaan ei tullut ainoatakaan sielua. Mutta hän tiesi, että Felldner oli liikkeellä pitkin vuorokautta.
"Tielle, tielle lähden taas, josta minä tulinkin. Pois tahdon lähteä jo heti, tästä teidän paristanne, jotka olette minulle niin paljon hyvää osoittaneet, jota minä en ole ansainnut pois, pois anteeksi-antamattoman isän silmien edestä ja korvien kuulosta, kauvas tuonne kolkkoon synkkään yöhön, unohduksen hämärään sumuun niin kauvas kuin voimani riittävät, ja silloin, kun ne uupuvat, huokaan mielelläni viimeisen henkeni, kun ma tiedän, että te olette minulle anteeksi antaneet", sanoi eno Kasperi, itki ja koperoitsi turvakoitaan.
Ett'ei löytynyt ainoatakaan, jota hän olisi oikein rakastanut! Hän kuuli jotain ääntä kamarista ja kääntyi sinne päin. Siinä istui, selin häneen, poika harmaassa takissa, kyynyspäät pöydällä, peukalot korvien alla. Hän luki varmaankin.
Tuon tuostakin hän katseli Saaran sormia ja käsivartta myöten hänen vahvoja olkapäitänsä, katseli tuota hentoa valkoista ihoa korvien takana ja leu'an alla, jossa kurkku hieman liikkui hänen laulaessaan.
Kaunis Inkerin rykmentin univormu sopi hänelle hyvin. Ajan tavan mukaan oli hänellä tukka puuteroittuna, mutta kankipalmikon sijassa kiemuroidut kiharat korvien takana, joista hänen nuoret kasvonsa saivat pehmeämmän leiman kuin niissä ehkä muutoin olisi ollut.
Ja siinä järjestyksessä hänen hiuksensa nyt pysyivät järkähtämättömäsi, huolimatta kaikista myöhemmistä myrskyistä; korvien eteen oli tuuli ajanut pienet kutrit, jotka muistuttivat juoksevasta hiedasta myrskyn jälkeen. Sillalta "rouvan vene" lykättiin vesille; kippari Worse hieroi käsiänsä, se oli erinomainen kunnian-osoitus.
Hän ei enää mielinyt alhaisien korvien kuultavaksi lausua nimeä, joka hänen polttavassa mielikuvituksessaan oli muodostunut pyhän ja jumalallisen merkiksi. Ione ei ollut enää vain kaunis nainen, joka oli kerran nähty ja jota intohimoisesti kaivattiin hän oli valtijatar, hänen sielunsa jumalatar. Kukapa ei ole samaa tunnetta kokenut? Joka sitä ei ole, ei se ole koskaan rakastanut.
Laskevan auringon säteet hyväilivät hehkuvan punaisina korkealla olevaa huonetta, valoivat tytön valkeaan, poimulliseen pukuun ja jalopiirteisiin kasvoihin purppurahohdetta ja leikkivät hänen kiiltävän mustassa tukassaan, joka oli kammattu kaunismuotoisilta ohimoilta korvien taakse.
"Sinulla on kaksi kelpo poikaa, Lauri," sanoi yksi ja toinen, joka talossa kävi. "Niin on," vastasi Lauri tyytyväisesti. "Ne ovat nokalla ja kynsillä varustettuja lintuja, toinen ei anna toiselle perään, ennenkuin höyhenet ja karvat lentävät korvien ympärillä."
Päivän Sana
Muut Etsivät